torstai 30. joulukuuta 2010

Tammikuussa tasaiset ilmat, helmikuussa heilahtaa

Tyyne tutkii keltaisesta almanakasta merkintöjä kuin jälkiä, joita hän ei muista: Kuka lienee käynyt kirjoittelemassa? Olin se jäljenjättäjä ja Tyyne oli menettänyt muistinsa.
Luin jostakin etteivät tärkeitä ole ne päivät, jotka menivät. Tärkeitä ovat ne päivät, jotka jäivät mieleen.
Toinen tähän rinnastettava aamun ajatus on ollut. Tärkeitä eivät ole kuullut sanat, vaan se, mitä tunteita ne minussa herättivät. Nyt se tunnemyrsky riehuu jossakin itärajan pinnassa. Ei eroteta kateutta kiitoksesta ja siitä tämä ristiriita. Sananselityksessä katsotaan nopeasti, mitä sanaa haetaan ja sitten selitetään. Jos minulla ei ole mielikuvaa, pistän kortin sivuun merkiksi. Ohi!

Olin ylittämässä katua omalla vastuulla, kun liikennevalot eivät ohjanneet. Ketään ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Puolivälissä oikealta kääntyy auto kovaa vauhtia kohti. Pysähtyy jarrut kirskuen ja kuski näyttää keskisormea viha irvistyksenä naamalla. Olin menossa kuuntelemaan kirjoittamisen tyylilajeista. Sydän syrjällään jatkoin matkaa. Kun olin turvallisesti säikäytettynä jalkakäytävällä, kokeilin sormilla uutta tyyliä. Sormet eivät totelleet, kuinka käsimerkillä haistatus ilmoitetaan. Harjoittelun tuloksena nyt sen osaan, mutta eipä tullut mieleen käyttää jouluna, kun haistaa sanaa jouduin selittämään. Otin siihen mukaan välimerkkinä käytetyn v-sanan, mutta kielipuolelta se meni ohi, kun oli kuullut samaa hoettavan 10 vuotta ruotsiksi. Nuorisolla oli hauskaa, kun mummo selittää tämän päivän yleisintä käskyä.

Provosoiduin siinä määrin marjaskarhun ärhentelystä naapuria kohtaan, mutta savolaisena en ota itselleni leimaa, jonka hän vanhalta muistilta arveli meillä olevan kuin juutalaisella keltainen tähti hihaan ommeltuna. Luontokuvat herättivät nostalgisia muistoja, joita elän uudelleen lehtikuvien kautta siellä kaunaisessa länsinaapurissa. Tunteiden ristiriita sanoista tekee minut varovaiseksi, mitä katson sielun silmillä kaikaisuudesta. 
Lapsuus sota-ajan jälkeen muistissa on huoletonta aikaa. Alakoulussa vedettiin ensimmäinen hajurako luokkakuvassa. Nyt olen oppinut lentämään yli vaikeiden asioiden. Olen kirjoittanut unohtaakseni. Mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän muistan. Kaikki on meissä tallessa, jos filminauhaa kelaa taaksepäin. Päällimmäisenä hengitysharjoituksessa tunsin selässä jäykän nikamavälin ja kusenmaun suussa. Sekin on muistuma tapahtumasta Syntisenlaulunmaan historiassa. Olkoon sinun sanasi mitätön ja minun mitääntekemätön valtataistelun välirauhanmerkiksi. Jusu-Petteriltä, 6 v, terveisiä.

maanantai 27. joulukuuta 2010

Joulu on mennyt, usko romahti

Ennen joulua uskoteltiin suomalaisten villiintyneen kuluttamaan niin paljon, että kotimainen kysyntä pelastaa Suomi-neidon lamasta. Kattia kanssa, kulutusbarometri ilmoittaa toista heti arjen alkaessa.
Kaupoissa on ollut joulutavaraa tukkimaan käytävät. Ylimitoitetut ostoskärryt hipovat tavarapinoja, jotka ovat vaarassa sortua. Norsut ovat eksyneet posliinikauppaan.

Pakokauhu valtaa minut huomatessani, yksi päivä jouluaattoon eikä ainoatakaan lahja-ajatusta kenellekään. Siirrän rahaa tililtä toiselle varmuuden vuoksi, jos sille olisi käyttöä. 
Löysin riittävän määrän pikku-pukki lahjakortteja markka-ajalta. Etsin jokaisen valokuvan ja kiinnitin kortin päälle. Sisälle kiitokset kuluneesta ja läpinäkyvä tasku seteliä varten. Kukkakaupasta ruususydän, johon minikortit kiinnitin lemmarilla ja punaisella kierrätysnarulla. Lahjasydän saa koristaa hetken neulasensa varistaneen kuusenoksaa. Minulla oli hauskaa väkertäessäni lahjuksia kaikille niille, joilta olin saanut pieniä palveluksia pitkin vuotta.

Ei päänvaivaa, mutta bloggeria vaivaa jouluähky eikä tallentanut sitä tekstiä, mikä on joulusairaus. Jatkan tästä sairaalassakäynnin jälkeen. Tyhmä blogger, tyhmä tietokone, yhtä tyhmä kuin käyttäjänsä!!!

maanantai 20. joulukuuta 2010

Viran omainen - kak tuskin kukkii

Äidinkielen kuulemisen puute aiheuttaa kaikenlaista sanojen pätkimistä. Ei ole enää sukulaisuussuhteita, siitä pitävät lakinikkarit huolen. Veli ei ole enää veli enkä minä sisko. Olen vain valtakirjalla veljeni Kela-tietojen välittäjä. Jos vielä valtakirjan vaatijat eivät tiedä, miltä minusta tuntuu, kehoitan katsomaan "Mitä olin ennen syntymää" loispistiäisenä. Minä olen se pistetty. Huolehdin sijoittajien vaatimukset viimeiseen latiin asti. Kun rahat loppuvat, sitten seuraa joukkoraiskaus. Näin se loispistiäinen toteuttaa luonnolta saamaansa tehtävää. 
- Sillä luonto se on, mikä tikanpojan puuhun vetää.

Mikä olet ihminen, että näin häntä muistat?
Kuuluisia tehtäviä maanäideiltä. 

Sylvi Kekkonen: - Pieni on se äidinrakkauden piiri, johon mahtuvat vain omat lapset.

Tellervo Koivisto presidentin rouvanpäivistä: - En ainakaan parsi sukkia. Masentui, josta kirjoitti kirjan muille masentuneille vertaistueksi.

Eeva Ahtisaari: - Presidentille alkoi fitness- ja fattfreeaika ja jatkuu presidentin ruokahaluna syöttää koko Suomi-neito houkuttelemalla ottaamaan Nato-askel. Pian, vitkuttelematta, epäröimättä. Vallanhalu kasvaa syödessä.

Seuraava valinta tapahtui puolisoiden kautta, saimmehan naispresidentin. Kumpi ompi parempi kansan mielestä? Ove-äijä vai naapurin setä? Saatiin prinssipuoliso parisuhteen rekisterömisen kautta. Tohtoreista on kokemusta, että vielä kestää jäljellä olevan virkakauden kunniakkaasti.

Seuraava puoliso onkin suuri kysymysmerkki vielä tänä jouluna. Kaikkea sitä huhutaan joulun syntymäpäiväsankarista 2000 vuoden takaa.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Välähdyksen omainen

Lumihiutaleita hiljalleen sataa, mutta en näe, maahan lumivalkoiseenko. Onhan näkymä vastapäätä se kuuluisa kuudennen kerroksen tiiliseinä. Niistä WC -seinän kaakeliamuistuttavista laatoista tuli tämän talon käyntikortti rikkaitten sijoittajien kohteena harvemmin kotina. Kaksi kolmiota katossa ei tiedä hyvää fengshuin mukaan. Ilmanvaihtoputki töröttää pystyssä nenästä valuvine jääpuikkoineen sikainfluensassa. 
Eikö ottanut rokotetta, kun sairastui ja tuotti minulle narkolepsian? Minulle se on seurausta uupumuksesta, josta ei toivuta ehkä koskaan. Olen ollut katkolla rehabilaisten kanssa. Kukaan heistä ei raitistunut enkä minä retkahtanut juoppouteen. Se on lääkärin määräys lääkken vaikutuksesta. Tiedän sen edellisestä kerrasta ehdoton ei prosenttiliuoksille. Glöginä lasten kanssa Marlin mehua, jonka minä lämmitän. Alkaa henkiset taistelut.

Lisään tähän tekstiin kaikilla kielillä joulun jälkeen.
- Kiiruhda hitaasti, sillä jokainen askel on kohti kuoloas. Kenelle sukupuuttoon kuolemista, kenelle luonnollista, kenelle aiheutettu rikollisesti, kenelle hoitovirheen seurausta. 
Joulun sanoma kertoo toista.
"Syntyi Neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin".

lauantai 18. joulukuuta 2010

Skynda långsamt - kiiruhda hitaasti - festina lente

Blogger on vielä lauantaissa. Kirjoitan tätä sunnuntana.
Aurinko nousee Sodankylässä klo 12.06 ja laskee kuuden minuutin kuluttua kurkistettuaan hitaasti ja nopeasti kiiruhtavia joulunodottajia. Pysyäkseen aikataulussa nousee vasta jouluaattona hetkeksi. Joko joulutohinat ovat silloin ohitse?

Joulutoivotus minulle asioiden kanssa hoppuilevalle on 
- Odota!
Muuta en voi kuin odottaa, missä tiedot viipyvät. Edelleenlähettämistä vailla olevat kirjeet on 1lk postimerkkiä myöten valmiina, mutta välitettävät tiedot puuttuvat. Aikaa on vähän viimeiseen takarajaan ja asia raukeaa. Kiire on sekoittanut liikenteen. Sitä rauhoittamaan tulee lunta tuutin täydeltä lentokentille. Sillä matkalla en haluaisi yöpyä lentokentän retkivuoteessa.

Suomen Turku julistaa minulle joulurauhan ja noudatan sitä itse. Tähän joulunodotukseen on rauhanruhtinas esittänyt pahoittelunsa naapurimaan puolesta, kun ei uskota sen muuttumiseen. Sitä todistaa viivyttely ottaa Nato-askel. Kauhuntasapaino pitäisi vallita idän ja lännen välillä. Miksi tuota askelta ei otettu hänen hallitusaikana, josta rouva sanoi seuraavan fitness- ja fatfreeajan. Oli niin amerikkalaista, oli suomenkieli unohtunut. Sanoisin sitä viihde- ja vapaa-ajaksi. Sitä meillä on toteutettu sijoittajien rahoilla ja rahapeleillä pikavippeineen.
Toinen otettava askel on myydä itsensä. Sanoja toteutti sen suitsait sukkelaan suurella myötäjäisrahalla värväytymällä rauhanruhtinaan miniäksi. Kapellimestari Salonenkin saa moitteita, kun ei myynyt sieluaan paholaiselle. Menestyy omilla ansioillaan maailmalla ja palaa lomilla omalle mökille kotimaahan.

Minäkin olin miniä lähes 22 vuotta. Sitten kuluin loppuun. Minun tienaamiset eivät enää riittäneet ongelmaiselle  rastina ruudussa avioliitossa elävälle aviomiehelle. Yhtään joulua en muista viettäneeni hänen kanssaan. Hän oli jouluton sielu, ryyppyporukan omaisuutta. 
Vanhempieni kodissa joululla oli siunauksensa 60 vuotta. Omaishoitamiseenkin rahat järjestyivät odottamattomalla tavalla. Siitä on todistus kesältä 1989 viettämästäni harjoitteluajasta 2 kuukautta ilman ansiotuloja. Tili miinuksella - 20 000 mummonmarkkaa, äiti halvaantunut ja isällä todettiin syöpä.
Palasin työhöni vannoen, etten koskaan menisi takaisin vanhempieni omaishoitajaksi. Toivoin heidän hoidontarpeelleen laitospaikkaa ja pikaista loppua. Sen lääkärit toteuttivatkin, kun pyörsin vannomiseni takaisin ja lupasin isälle: "Minä tulen."

Sijoittajat puuttuivat peliin nurkanvaltaajina ja sain osuuteni yhteisistä neliöistä ja maksoin velkani. Nämä omaishoitovuodet bisnesenkelinä ovat osoitus. En myynyt itseäni rahasta, vaan olin tullut palvelemaan en palveltavaksi. Omaishoitoasia on niin kauan järjestyksessä, kun se pysyy kirjoitettuna tekstinä Lähellä-lehdessä ja lakipykälissä. Tarvitsin kysyä käytännön neuvoa. Sain lakikirjan irtolehtiä, joilla ei voinut vaikuttaa ongelmatilanteisiin. Otin lakimiehen avuksi, maksoin asumiseen ja omaishoitoon hoidettavan kotona liittyvistä rajoituksista 15 000 mummonmarkkaa.

Palasin työhöni 6-kymmppisenä. Työvoimatoimisto pisti kalikoita rattaisiin  ilmoittamalla. Lahdessa on yli 60 hierojaa työttömänä. Sinun ei kannata aloittaa enää työntekemistä. 
- Höh, sanoi Veikon kotipossu kahden viikon puheopetuksen jälkeen metodina ruopotella kyljestä. 
Siitähän possut pitävät ja voisivat kuolla mielihyvästä. Siitä pitävät poliitikotkin, kun rahalla heille äänet ostetaan. Vastapalveluksena heltiää pers'aukisille rahoittajille kaavoituspäätöksiä ja muita etuuksia. Kytkykauppa on valmis. Tarvitaan poliisit tutkimaan rahanpesun laillisuutta. Lähdetään ulkomaille vaalitarkkailijoiksi, kun omassa maassa käärme nielee häntäänsä.

Kaupunki myi minun työtä 10% alennuksella eläkeläisille, joita oli yli 17 500. Etuoikeutettuna itseään pitäviä en päästänyt ensimmäiseksi jonossa, vaikka kuinka sanoi olevansa kansanedustajan äiti. Pysyivät odottamassa vuoroaan ajatellen.
-No, sehän on sosiaalinen hieroja. 
- ?????????
- Hieroja on kuin katuhuora, pitää hieroa periaatteella "kuka kysyy, kuka maksaa".
- ?????????
Sanoi hierojien edunvalvojaksi värväytynyt äidin kansanedustajapoika.

Tässä minun joulumuistoja koko 69 vuoden ajalta sieltä sotajoulusta tähän päivään. Ollaan rikkaampia kuin koskaan. Ollaan kiireisimpiä kuin koskaan. Ollaan järjenköyhempiä kuin koskaan, Eihän sitä sen enempää voi ammentaa kapustalla, jos on vain lusikalla saanut sotaakäyvässä maassa. Se oli joululahja saada alumiininen oma lusikka. Piti tarkasti vartioida, että sai syödä omalla lusikalla, jonka pukki oli tuonut.

Jumalan kunnia luonnossa näkyy ja kuuluu musiikissa

Virsi 23

"On ruusu Iisain juuren nyt kukkaan puhjennut.
On pyhä kirja suuren sen ihmeen kertonut.
Tuo kukka suloinen valaisee talviyötä keskellä pakkasen."

Paimenet kirkonmäellä

Olisiko minulla oikeutta puuttua maailman menoon perumalla joulu. Syyksi on tarjottu, että vietetään pakanallisia juhlia tiettömän taipaleen takana sodan aikana. Jopa sota oli äitini syy, kun hänen käännyttämisestä oli kyse. Käännyttäjän suutari oli siviilitehtävässä vakaumuksensa puolesta. Isäni oli rintamalla sotamies käytyään armeijan sen ajan isänmaan vaatimuksesta.

Jälkinäytös näyteltiin omaishoitoaikana. Isälleni luvattiin havuseppele kuoltua. Suutarin kuoltua pistin lusikkani soppaan, kun sosiaalitantta teki valtionkonttorille eläkehakemusta sotaan osallistuneen suutarin suutaroinnista. Virkansa puolesta hakemusta täyttävän  tiedoilla ei eläkettä olisi myönnetty. Tartuin kynään ja lähetin oikaistut tiedot tositteineen. Kertakorvauksena hakija sai eläkkeen suutarinsa sota-ajan palveluksesta. Pidin sitä hänelle kuuluvana etuutena ilman kateutta. Uskolla ja vakaumuksella on tietty ero. Isäni usko oli väärä, kun hänelle luvattiin vain havuseppele kuoltua, ei kunniamerkkejä eikä kuntoutusta. 
Isä, anna heille anteeksi, sillä he tiesivät ja tietävät vain omat tekemisensä.

Olen alusta asti valinnut väärän tien, kun minua näin kuritetaan. Tämän joulun teema on musiikillinen. Laulan kaikki tutut joululaulut kyseenalaistamatta jouluun liittyvää perimätietoa. Sitä en tarvitse tutkia, lähtivätkö Joosef ja Maria verollepantaviksi. Löytyikö heille yösija perillä Betlehemissä? Olivatko paimenet kedolla vartioimassa laumaansa? Ilmoittiko enkeli taivaan suuren ilon?
Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin, mutta kuka sitä kaikkea muistaa niin vanhoista asioista. Media pitää huolen tämän päivän julman jumalan pörssiodotuksista. Muistellaanko niitä 2000 vuoden kuluttua? Jos niin on, minun joulustani on tullut sinun joulusi. Voin vaipua puhumattomuuteen isäni tavoin. Sekin on paljon puhuva joulupaasto. Sitä kesti melkein pääsiäispaistoon. Hän sai sanotuksi.
- Sota on leikkiä.
- Sellainen oli sota joulu.
Näiden repliikkien ympärillä vietän tulevat loppuelämäni joulut. Kuuntelen mahtavaa musiikkia radiosta ja soitan CD:t ja DVD:t niin monta kertaa kuin ehdin aurinkojuhlaan mennessä. Paimenia en kohtaa kirkonmäellä.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Nyt seisahdun mä seimelles

Kuva:  it.wikibedia.org

Jouluun valmistautuminen on kertausta jo 69 joulun kokemuksella. Etsin kuvahakuna joulua seimen ääreltä. Kuvat ovat jonkun yksityisiä ja monien käyttöön liittyy lisensoimisehto.

Kuva on eksoottinen olkimajoineen, ihmisineen, arjen käyttöastioineen. Aasista olen kuullut minäkin, olihan se sen ajan kulkuneuvo Egyptiin pakomatkalla vastasyntyneen ja äidin istuessa selässä, isän kulkiessa rinnalla. Taivaalla täysikuu ja uusi tähti.

Minulla ei ole näitä ongelmia valmistautuessani jouluun. Oikorata vie Mäntsälään, asemalta tullaan hakemaan ja Ruotsin tulija noudetaan lentokentältä. Siinä meidän joulunviettäjät perinteisen joulun äärellä. Minut vielä halutaan mukaan, kun en ole laitoshoidossa. Ovat luvanneet sittenkin käydä katsomassa ja varsinkin, jos olisin luostarissa. He lupasivat yhdestä suusta: Sittenhän me tulemmekin. Olisi erilainen niukka joulu tavarataivaiden täyttämässä maailmassa valoa, kullankimallusta ja musiikkia sitäkin enemmän

Vaikeus johtuu siivota kotona. Olisi siirtolavan paikka, mutta en ole vielä kaikkea käynyt läpi. Mitä tarvitsen ja mitä heitän pois. Voimauttava valokuva tekee työtä minussa. Siihen antaa lahjansa Riston valinta. Monta muuta puhuvaa päätä pitää asiansa hehkuttamista tärkeänä. Heillekin on minulla lahja annettavana. 
Joulukortit ovat antaneet kattavan otannan, mitä vielä tuleman pitää. StoraEnson kutsua jouluglögille 22.12.10 en ota vastaan, niin turhautunut en vielä ole. Se muistuttaisi minua vain allekirjoituksen antamisesta StoraEnsolle hoitaa meidän metsäomaisuutta kuin omaansa. Pois se minusta, en tarvitse metsänhoitajaa.

Valokuvat elämäni onnellisista ajoista jouluineen ovat aikaväliltä, kun olimme kaikki sinkkuja vielä. Seitsemän avioparia muodostaa kuvakollaasin ylimpänä Vanhempieni kuva kultahääpäivänä. Alimpana suojeluspyhimykseksi valikoitunut Purnun Mauri. Ei ehtinyt tehdä parannusta elämänsä aikana, jonka vietti vankilassa suurimmaksi osaksi. Kuoli murtokeikalla saappaat jalassa. Lumihuntu antoi kevyen peiton siihen asti, kunnes mökinomistaja hänet löysi. 
Itse en tee mökkitarkastusta. Saavat kulkea omalla luvallaan ja lähettää minulle laskun osoitteeseeni, jossa en tunne sennimistä kiinteistöyhtymää. Jaksan odottaa oikaisua, enhän ole tekaistujen laskujen maksaja.


Nyt seimellesi seisahdan

2. En ollut vielä syntynyt, 
kun synnyit auttajaksi.
En armoasi kysynyt,
kun tulit turvaajaksi.
En vielä ollut päällä maan,
kun riensit tänne maailmaan,
aukaisit meille taivaan.

3. Yö synkkä peitti simäni,
vaan tulit, Jeesukseni.
Kirkastit yöni päiväksi
ja nousit valokseni.
Oi, aurinkoni, iloni,
lämmitä jälleen mieleni
armosi säteilyllä.

4. Kun murhe murtaa mieltäni 
tai epätoivo kaivaa,
rohkaise silloin sieluni
ja lievitä sen vaivaa.
Kun synti mieltä ahdistaa,
lohdutat, Jeesus, surevaa,
velkani maksoit kaikki.

5. Oi, Jeesus, tänne maailmaan
et tullut itses tähden,
minua saavuit auttamaan
kurjuuden kaiken nähden.
Ja raskaan ristin kärsien
armahdit minut, syyllisen.
Voisinko kyllin kiittää.

7. Vaan kuinka suuren vieraaani
ottaisin oikein vastaan,
kun sydämeni, lahjani, 
on multaa ainoastaan?
Oi Herra maan ja taivasten,
käyt itse luokse syntisten,
armosi meille anna.

Koulussa laulamani virsi tuli mieleen vanhoilla sanoilla. Olivat jotenkin korvalle mieluisia kuulla. Käyhän tämä näinkin ja varsinkin laulaa saksaksi samoja lauluja. Siinä onkin saksalaisen kirkon viehätys noudattaa vanhaa kaavaa jumalanpalveluksessa. 
Minun joulukirkko on Sinun joulusi ilman kirkkoa. Sininen ruutu auki ensiksi puoli tuntia, sitten yhdistyy ääni, jos yhdistyy. 
Matkan pituus eikä aikainen herätys ole ollut syynä jättää väliin joulukirkkoa. Nyt siitä on tullut viestintäviraston kynnyskysymys, voiko meillä enää laulaa virsiä ja lähettää liikuntakyvyttömille kirkon ohjelmaa kotiin.
Englantilaisella huumorilla senkin ajan voi käyttää bikinirajan vetämiseen, väkivaltaan ja muuhun emo horoottisten päähänpistoihin.
EVVK

torstai 16. joulukuuta 2010

Senttejä taivaasta

Mitä minulta puuttuu jouluna 2010, sitä yrittää täyttää markkinonti mittavilla mainoksilla. Suomi-neidon 93. syntymäpäivä nostaa uusia kasvoja esiin. Kutsutut käyttäytyvät kuin kutsumaton haltiakummi Prinsessa Ruususen syntymäpäivillä. Jos ei uskota joulu(un)-pukkiin eikä brändääjiin, vaivutaan koko maassa ainakin 100-vuotiseen uneen.

Käynnissä on joulupuhdistus. Joululukemiseksi pyydetty kirja "Puhdistus" on hukassa. Etsiminen alkaa päällimmäisten paperien järjestämisellä. Pienten kirjojen kirjasto on saanut rusetin ympärilleen. Pysyvät tallessa. Omistuskirjoitus "Maailman ihanimmalle" omaishoitajalle on nimikkokirjan ensilehdellä. Kirja ja kirjoitus eivät voi kadota. "Isäni oli nuori sotilas" on omistettu omalle isälleni, elihän Kenraali ja isäni samat vaiheet Suomi-neidon itsenäisyystaistelussa. 
Kuva Algarven aviisista houkuttaa lähemmin katsomaan. Siinä ei sotapoika esittele ulkomailta lähetettyjä kortteja eikä metrinmittaista insinöörin mittatarkkuudella merkattua opiskelutaulukkoa. Kuvassa on 4. palkinnon voittaneet euroseteliehdotukset. Sekin oli salamyhkäinen toteutus, kuinka köyhä kansa oppii käyttämään uutta rahaa. 

Postiin mennessä poimin ylös kuparikolikon, oli sentin arvoinen. Osui kohdalleni toisen kerran. Nyt minullakin on sentinraha. Se pyöristetään laskuissa ylös- tai alaspäin määrätyn säännön mukaan. Mainoksessa on sentinvenytystä, minulla vain pyöristystä. Muuten tämä maailma muuttuu pysty- tai vaakaviiruksi. Siihen rakoon en enää mahdu eikä ole tarvettakaan tunkea itseään joka väliin. Jouluni on pyöreä ja punainen.

Joulukortit on postitettu, omaperäisin tekstillä "Yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdokseen" ja Karvinen vetää vetoketjun teltassaan kiinni ja odottaa vielä 5 minuuttia. Kutsutaan kokoon hätäistunto, Rääkkylä on sote-sooloillut ymmärtämättä omaa parastaan. Yksilötasolla olen toiminut samoin. Sulkenut ovet jälkeeni. Perään huudetaan "pidä pienempää suuta". Puhdistus on edennyt sängyn alle perimmäiseen nurkkaan. 
Teatterissa käynnin  jälkeen tarkistin, mistä kaikki alkoi. Pistin kirjan muovikoriin ja se oli liukunut itsestään näkymättömiin valokuvalaatikoiden taakse. Kaikki paikalleen on muistin tae. On niin paljon poispyyhittävää pölyä pinnoilta ja mielestä. Miten Paras-laki auttaa minua? Tuottaako se uuden hautausmaan entisten lisäksi? Sitä ihmettelivät papualaiset tutustuessaan vastavierailulla ranskalaisen ystävänsä luona. Viljelymaasta nousee sota-ajan rautaa. Papualaiset näkevät, että eurooppalainen viljely vaatii rautansa muistuttumaan, mistä on taisteltu. 
Vallasta. Ruokahalu kasvaa syödessä eikä valta täytä mahaa. Taistelu tuottaa lisää ruumiita ja joukkohautoja. Historia toistaa itseään.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

13 800 potentiaalista poikennut Verkkokirjoittajan talossa

Rhyssa persuasoria munimassa puunrungon sisällä elävään toukkaan. Näin voi käydä kenelle tahaansa. Suojassa ei ole vihreä toukka tollero syödessään ahneesti lehden reunaa suurta muodonmuutosta varten. Toukasta tulee kotelo. Siitä kuoriutuu aikanaan siivekäs olento.

Ihmisen muodonmuutos tapahtuu käänteisessä järjestyksessä. Maailman ihanimmat ihmisen alut ovat perhosia. Lenteleminen on harjoitusta ja edellyttää pituus- ja paksuuskasvua. Toisia kasvualustanaan käyttävät kuuluvat hoikkatyvisten alalahkoon. Niiden elämäntapaa ei voi ihannoida. 

Tähän ansaan jouduttuaan on tuhoon tuomittu. Huhut lähtevät liikkeelle, 'sairastui tai joutui lataamoon'. Se voisi olla totta toinen puoli, mutta punkki ei onneksi lisäänny nahkan alla. Ottaa vain tarvitsemansa veriaterian muuttaakseen muotoa ja muniakseen uuden sukupolven elämänkiertokulussa. 
Tänään olen turhautunut kauan sitten alkaneen puhdistuksen jatkoseuraamuksista. Olisiko Rhyssa persuasoria seuraavien vaalien voittaja. Ainakin äänestäjät ovat saaneet esimakua uhmatessaan polttavaa kuummutta löylynlyöminä tai muuten vain toisten housuilla tuleen istujien ulinoista.

PS. Mitä on ollut mielessä samaan ajankohtaan blogini aktivoiduttua 2007, 2008, 2009 on helppo verrata. Tutun tuntuista 2010, kävijämäärä 15.12.2007 oli 10 000. Se on ääniharavan saavutus vaaleissa. Työnä se olisi ollut  lähes 3000 asiakaskäyntiä, jos yhteinen ehdokkaamme olisi tullut valituksi. 
Poikkesin torille punasiipisen vaalilogon opastamana kahvitustelttaan. Siellä patut pullistelivat valituksitulleiden puolesta. SAK oli rahoittanut heidän valintansa. Äiti Teresan äänellä ei ollut mitään merkitystä. 
Olenkin nähnyt sen minimiarvon. Yksi ilmainen ääni antamatta on etumatkaa vastapuolelle. Heidät on rahalla lahjottu huutamaan yhteen ääneen. On tulossa vaalikevät, jota on pohjustettu koko vaalikauden. Missiominaisuudet ovat köykäseksi havaittu, niillä ei maailmaa rakenneta. Korupojat ovat tulleet tilalle. Antaisinko ääneni tanssii tahtien kanssa tuomaroinnin perusteella. 
Eroottista pörinää, sanoo Uotinen, jonka esimerkin mukaan esitän kotitangon kesäpoplarissa harjanvarren kanssa. 
Fantastico, tuumaa tupatarkastajat. He soittavat yllättäen ovikelloa enkä ole vielä pukeutunut. Poplari päälle naulakosta ja esitys on valmis. Jälkitarkastus rahallisesta remontista tulee tehdyksi kesällä. Totean sen talvella kinoksena kukkalaudalla. Rahastuksen tulos asukkaalle on +,- 0. Tämä on sijoittajan voitto. Hän siirtää kulut vuokralaisen maksettavaksi. 

tiistai 7. joulukuuta 2010

7.12.2010 se tulee vastaan

Aamun ajatus
Kun unohdamme kiireen, alamme muistaa asioita,
joita kiireessämme olemme unohtaneet.
-Paula Sainio

- Lähtsitkö kanssani järvelle?
- Lähden aina, kun niin kauniisti pyydät.
Lähtemiset ovat harvenneet ja niin mukaan pyytämisetkin. Ollaan kehittelemässä kulunvalvontaa anturi asiakkaassa ja seuranta kaukana ruudun ääressä.
Nämä lähtemiset ovat mielessä, kun kiire on loppunut. Tiettömän Taipaleen takana tiedämme, mistä lähdimme. Nyt kunta on myynyt rantansa sijoittajille alkuperäisten asukkaiden kustannuksella. Heille on annettu voima ja valta käyttää oman käden oikeutta ottaa itselleen meille kuuluvia omistajan oikeuksia.

Kun lapsuuden uimarantaan suunniteltiin viihde- ja vapaa-ajan toimintaa mökkiläisiä varten, keksi kunta rannalle asiallisempaakin käyttöä. UPM oli korjannut puut sähkölinjalta metsänhoitoyhdistyksen toimiessa välittäjänä. Otti päältä oman osuutensa ja palautti loput miinusmerkkisenä maksettavaksi kaupan toteuttajana. Kunta näki metsäjätin tulevasta kohtalosta, että metsäkoneen raadot tarvitsevat loppusijoituspaikkaa. Siihen olisi uimaranta omiaan. Pelastuslaitoksen opettaja uhosi järjestävänsä pelastusnäytöksiä rannassamme. Annoin palautteen, etteivät tulisi meidän rantaan hukuttautumaan.

Juojärvi oli opettanut meitä selviämään hukkumatta ranta-asukkaina yli sata vuotta. Ukki oli taitava opettaja. Hän käytti aaltoja hyväksi kuin surfari kauniina kesäpäivinä. Pieni tyttö katsoi silmät pyöreänä pelosta ja kuiskasi ihaillen: Ukki perkele! Isäni ei koskaan hurjastellut toisten henkien kustannuksella. Olihan hänen pelkokiintiönsä täynnä sieltä sotaretkiltä lähtien. Olihan silloin ollut ylitettävänä rajajoki ja edessä vihamielisen naapurin omaa aluetta melkein maapallon toiselle puolelle asti.

Minun tehtäväni on pelastaa kirja, joka kertoo meidän perheen vaiheet perimätiedon valossa. Itsenäisyyspäivä antoi siihen aiheen kuvahakuna VÅRT LAND. Kaikki on tallessa lauluissa, virsissä ja henkilöhistorioissa. Sijoittajat ahneudessaan eivät kuulu minun aikaani. He edustavat omanedunaikaa ja siihen minulla ei ole mitään osuutta. Katsoin tänään uusintana juhlajumalanpalveluksen ja tulin vakuuttuneeksi, ettei itsenäisyys tarkoita valloittamista eikä orjuuttamista. Vihtaniemellä tehtiin oma osuutemme, mutta sijoittajien palvelijoiksi ei meitä ole tarkoitettu. Onhan heillä omat pelastettavansa Kreikassa, Irlannissa aluksi ja lukematon määrä ylivelkaantuneita pankkeja joka puolella. Heidätkin pelastetaan, että meidän hyvin kävisi.

Tilasin antikvariaatista kirjan "Isäni oli nuori sotilas" kenraalin ja isäni eletystä ajasta, jolloin itsenäisyyttämme vahvistettiin. Taloyhtiössä puhdistettiin imuroimalla ilmastointihormit. Ainoa lehti huushollissani oli Iltasanomat. Sen kannessa oli kuva kenraalista ja kamarineidosta itsenäisyyspäivän linnan juhlissa. Imuroijat olivat ottaneet sen suojapaperiksi nokea vastaan. Onneksi lehti oli ehyt eivätkä juhlijat olleet nokeentuneet nuohouksesta. 

Elämään ei ole käsikirjoitusta. Tarinani kirjoitan ihan itse. Ääneenlausutuista kielloista huolimatta uskallan sen tehdä. Poistan useita linssiluteita näkökentästäni kuin kansalainen Varlamin hautajaissattueeseen osallistuja pyysi poistamaan Stalinin kuvan kadun varresta. "Viettihän Varlam hänen tähtensä 25 vuotta vankileirillä."

lauantai 23. lokakuuta 2010

Onko tämä unta vai kuolleita lehtiä

"Tämä on laulu, joka muistuttaa meitä."

Satusinfonialle oli sosiaalinen tilaus, kun kuulin sen aamusoitossa radiokanavalla. Musiikkikappaleet ilmoitetaan opusten numeroina. Ne eivät kerro minulle mitään, kun en itse sävellä. Kuolleille lehdille on esittäjänsä Pariisin Olympia -areenalla.
En ehdi näkemään enkä kuulemaan yhden yön idolin laulua Kuolleista lehdistä.  La Musicale Les Feuilles Mortes - Iggy Pop olkoon siihen asti mielikuvana, kun idol Koivunen on vanhentunut ja viisastunut. Ilman paitaa vääntelehtimistä en katso mielelläni, joten Iggy Pop esiintyy nahkapuvussa hiukset hartioilla.

Mitä tuttua on ollut viimeaikojen homokeskustelussa? Löysin siitä samoja elementtejä kuin Thomas Mannin Taikavuori -esityksessä. Miksi he olivat valikoituneet Taikavuorelle suljettuun hoitolaitokseen? He sairastivat keuhkotautia, jäipä joku tekosairas potilaskäynnillä sisälle. Thomas Mann ei itse taipumuksineen ollut potilaana. Hänellä oli omakohtainen mielymyksensä nuoriin poikiin, mutta oli naimisissa rouvansa kanssa. Homous, huumeet ja sodan seuraukset olivat perheessä läsnä. Thomas Mannia katson aina, kun kohdalle sattuu. Kierrän kaukaa muut ongelmatilanteet. Yritän sopeutua sijoittajien mielikuvitusmaailmaan sairastumatta samaan tautiin johtajana ja käskyttäjänä. 


Bloggerin ulkoasu on keväänvihreä. Voikukka on ehtinyt jo hahtuvavaiheeseen. Pähkylät lähtevät lentoon ja voikukkakentät laajenevat keltaisine kukkineen. 
Kansio voikukkapalloja puhaltavasta pojasta ja hiukan väistelevästä tytöstä oli kaikkein helpoin täydennettäväksi. Kaikkien kehitysvaiheiden kuvakerronnan jälkeen päädyin Kuortinkartanoon vapaaehtoistyöhön ja tuon kaiken hyödyn yhdistyksen käyttöön. 
Yhdistyksen ainoa päämäärä on tehdä työtä syöpälasten, vanhempien ja isovanhempien leiritoimintaa tukien. Politiikkaa ei tarvitse sekoittaa pakolla kaikkiin yhdistyksiin. Poliitikot pallotelkoot omissa ympyröissään eikä potilasyhdistyksissä. Lainsäädäntö saa meidät voimaan huonosti, kun perheessä on kriisin aiheuttama päiväjärjestyksen muutos. 
Siitä ei selviä muuten kuin uskomalla, toivomalla ja rakastamalla.

Muitakin yhtymäkohtia on tullut eteen oppiessani verkkokirjoitustaitoja. 
Maaseudun lankapuhelinyhteyksien purkamisesta se alkoi, sitten on vuorossa mummonmökkien jätevesijärjestelmät. Tuusniemellä omaishoidon ja vanhojen "lomakiinteistöjen" omistajilta rahastetaan nahkurinorsi -syndroomineen. 
Siihen tulee taulukaupat, seminaariliput ja vilpilliset vaalirahat, dopingista puhumattakaan. 

Sain kylkiäisenä kirjailijan kirjan kirjoittamisoppaineen. En millään päässyt alkuun lukemisessa. Sitten nousin seisomaan ja luin ääneen. Olen unohtanut lukemani, mutta kirjailijan antamat osoitteet ovat muistissa:
- Mene muinaismummojen muistelupiiriin, jos kirjoittaa haluat. 
Munkkiklubi on ollut vapaa kaikesta akateemisesta hapatuksesta, kuka saa kirjoittaa ja kuka ei. 

An Autumn Leaf 11.9.2011

Harjoittelin muitakin bloggerin antamia mahdollisuuksia. Kirjasin itseni oman blogini lukijaksi. Lukemalla mitä olen kirjoittanut pudistan turkistani kaikki epäpuhtaudet kuin turkinomistajat; koirat, kissat, hiiret ja hevoset. Siinä on vielä opettelemista.
Äidin kuolinyönä hampaat kalisivat ja vilunväreet kulkivat iholla pitkin selkää. Sinne äiti jäi, ei tulisi enää kotiin.  
Äiti oli oman aikansa sisarkateuden uhri. Siksi hän ymmärsi minua, että jaoin saman kohtalon tulemalla 1/8 vanhempieni omaishoitajaksi. Olen sen selvittänyt ja kysyn: Oliko siinä mitään kadehtimista? Minulla vain oli siihen tarvittavat resurssit. 

Kiitos, Äiti, selvänäköisyydestäsi!