torstai 11. elokuuta 2011

Unohtumaton ilta

Kahvikuppi linkkinä yritän palauttaa venäläisen  "unohtumattoman illan" siinä onnistumatta. Pitää tyytyä Dmitri:in ja tekstitykseen englanniksi.

- Voiko se yksi kerta niin paljon auttaa?
Hän pyysi pöllästyneenä lähtemään kanssaan Moskovaan. Kieltäydyin kutsusta kiittäen ja kaikkea hyvää toivottaen.
- Löydät Moskovan yöstä Marïan, jos sellaista kaipaat. Herättää kaikkia hulluja muistoja ja erikoisesti Juhannukseen liittyvän tanssin. Salome tanssii ja pyytää Johannes Kastajan pään hopealautasella.

 

Dance of Seven Veils - Salome

Karita Mattila on tehnyt minulle tutuksi seitsemän hunnun tanssin. Metropolitanissa en ole sitä nähnyt, mutta youtubessa kuitenkin. Odotin sitä kuuluisaa viimesen hunnun heittoa. Näytettiin jo alkupalaksi nännin vilautusta ja jälkiruuaksi persvakoa takaa päin. Ei ollut mitään uutta, on rohkeampaakin nähty Linnan kutsuilla. Sitä saa, mitä tilaa. Lautasella pään sisäänkantaminen saa Ritan kirkumaan. Minäkin kauhistuisin päätä lautasella enemmän kuin stripparitanssijaa. Karita ei laulanut tanssiessaan eikä Riitta loiskuttanut vesisänkyä kirjoittaessaan liehuvasta liekinvarresta. Olen jäänyt paljosta vaille, kun koskaan en ole päässyt aitoon oopperaesitykseen. 

Kävisikö minulle samoin kuin 86 -vuotiaalle miehelle. Istuisin pimennetyssä katsomossa. Taskulampun valossa lukisin kirjoitettua juonen paljastusta. Hän ei nähnyt, mitä lavalla tapahtui. Youtubesta näkee kaiken, kuulee korkealta ja kovaa laulettuja esityksiä. Videon tuottaminen on taitolaji. Tausta voi olla harmaa, josta peilaan itseäni ilvehtien. Tai 4 miestä laulaa pysähtyneessä kuvassa. Pitkä matka on joka suuntaan tiedoissa ja taidoissa tietoyhteyskunnassa. Yhteyksiä puretaan ja kohta olemme kuin Pirunsaaren karkoitetut vangit. Joka puolella merta ja tunne yhteentörmäyksestä hukutetun Osama bin Ladenin kanssa. Eihän Osamaa hukutettu, hänet tapettiin ensiksi ja sitten kaikella kunnioituksella videoituna haudattiin mereen. 

Monta vuotta asui naapurina Pitkänsaaren saunassa luottovanki Hellinsä kanssa. Hän oli surmannut kulkumiehen ja pisti avannosta jään alle. Mies oli ollut ahkera vedenhakija avannosta, työnsi pään syrjään ja kaapaisi vettä ämpäriin, vei emännälleen käyttövedeksi. On sekin yksi tarina unohtumattomasta illasta syntymäkunnassani.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Syntymäpäiviä

 
Olen verkon silmässä kala.
Meren silmiin vihreisiin vain loitolta katsonut oon.
Nyt nuo silmät on hukassa.
Sanataide raivasi esteitä, ettenkö minäkin voi katsoa lähempää.
Video päättyy vedestä katsomaan jääneisiin silmiin.
Fantastista!

Vitas - A tzigan idyot
Satusinfoniassa voi käydä näinkin.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Sininen hetki

 

Se on pienestä kiinni, bloggerista tai jostakin tuntemattomasta tekijästä, etten onnistunut siirtämään tätä videota Munkkiklubille enkä Syyssinfonikolle. Satusinfonia sen minulle esittää, kun teen rästihommia. On pitänyt lähettää kiitokset pienille tytöille Heinävedelle. Auttoivat minut huojuvia tikapuita pitkin ladon ylisille. Siellä oli kissanpoikien pesä. Katsoessani valokuvia muistan tuon kesäpäivän. He esittelivät kesäympäristöään lasten lailla kädestä pitäen.

Talonisäntä on kuollut. Kuinka sitä voi ketään ikäistään sanoa isännäksi tai emännäksi, kun edellisten sukupolvien muisto elää. Meille ei ole annettu mahdollisuutta jatkaa vanhempiemme jalanjäljissä. Sitä sanotaan sukupolvenvaihdokseksi.
- Mies tulee räkänokasta, mutta ei tyhjän naurajasta. Meistä on tullut aikuisia, vastataan omista asioista. Se ei kuitenkaan riitä. On liian paljon tyhjänpuhujia. Heitä sanotaan sijoittajiksi, jotka heiluttavat markkinatalouksia ja niiden pankkeja. Sen verran tiedän tämän päivän tilanteesta, että Urpilainen on hätäkokouksessa valtiovarainministerinä. Vakuusvaatimuksilla vaarantaa koko Suomen EU-jäsenyyden maataloustuet. Edellinen pelotteli, että eläkeläisten rahat on pelattu roskapankeissa.

Tuhlaajatytöillä ja -pojilla ei ole enää anteeksiantavaa isää, joka ottaisi tuhlarit avosylin vastaan ja ryhtyisi järjestämään juhlia. Juhlat on juhlittu velaksi ja odotetaan vankeustuomiota törkeästä lahjusten vastaanotosta. Piinataan hetken aikaa ja tuomiolle ei ole ole riittävää näyttöä. 
- Syytön, syytön, syytön koko ruunaremmi. Mikä lie ruuna, olisiko jotakin perhekalleuksien poistoon viittaavaa. Hevonen kuitenkin, konimuskaakkimus. 

Sanokoon kuka mitä tahaansa isien pahoista teoista, joita kostetaan monta polvea eteenpäin. Jotakin jää jälkipolville muistuttamaan aikaansaannoksista. Kuusi komeata poikaa, aikuisia miehiä, seisoi äitinsä haudalla. Se on saavutus, josta tätini saa minun vilpittömän tunnustuksen. Yhdeksästä äidinpuolen sisaruksesta ei kukaan yltänyt lähellekään tähän määrään. Suvulla on ollut toiset mittarit mitatessa saavutuksia. Niihin saavutuksiin sisältyy paljon vaiettuja asioita. Valokuvat ovat niistä kertoneet. Siksi tässä keskinäisen kehumisenkerhossa olen hiukan raottanut sanaista arkkua ja pyytänyt.
- Älä kysy enempää, sillä totuus tekee kipeää. Vaikeneminen on melkein minut tappanut.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Tekijänoikeudet


Etsinnän tulos: luurankoja kaapissa
Tämän vaalikauden keskustelu aktivoi minua katsomaan vanhoja tekstejä sieltä ja täältä omista ja toisten blogeista.
- Yle lupaa kaiken vaaleista, kuka sitten huomioi tummat.
- Heko-heko -vitsiä tähän alkuun, lupaa piruntorjunta maan ja taivaan väliltä sekä vähän maasta ja taivaasta.

Vitsit on vähissä, hissi rikki ja polvi lukossa. Kapuaminen kuudenteen kerrokseen tuotti vaikeuksia painavien kassien kanssa. Päästyäni maasta puoliväliin taivasta ainakin kaupungin katolle, soitin huoltoyhtiölle. Siellä piruntorjuntaan erikoistunut huoltomies otti ilmoituksen vastaan. Tarjosi väliaikaiseksi ratkaisuksi vitsikkäästi.
- Viikonlopun ajan meiltä saa kantajan. Otatko mustan vai valkoisen?
- Ehdottomasti mustan, sillä valkoinen mies ei kanna.
Kantajaa ei tullut, se oli vain vitsi apuatarvitsevalle vanhalle polvikipuiselle naiselle, joka halusi päästä kotiinsa hissillä kuudenteen kerrokseen päivällä, yöllä, aamulla ja illalla ilman tarjottua kantoapua

Tähän on tultu asiakaspalvelussa.  Puhelinmyyjä tarjoaa lehtiä tilattavaksi. Sanon selvästi:
- Kiitos, EI, en tilaa mitään.
Puhelinmyyjä jatkaa kuin ei olisi kuullut, mitä sanoin. Jatkan puolustautumistani kysymällä.
- Onko siellä automaattinauha vai ihminen? Sanoi olevansa ihminen ja soitti Lappeenrannasta huoltoasemalta asiakasrekisterissä olevia nimiä läpi. Olin joutunut tähän rekisteriin tilaamalla joskus lehtiä kotiin. Pyysin vetämään nimeni yli lopullisesti. Hän jatkoi.
- Minulla ei ole oikeutta poistaa nimeäsi. Sinun pitää soittaa estoon, että sinulle ei enää soiteta.
- En soita mihinkään.
- Itse olet itsesi rekisteriin hommannut, sinun pitää itsesi sieltä pyytää poistamaan.

Tämä on tietokoneajan vitsaus: roskaposti kommenteissa, poistin juuri Lumoprinssi -blogista tyttöpornoa. dna pitää huolen, että sähköpostini ei ole minun käytössä vaan kaiken maailman ponitallimestarit saavat tulla koneelleni pyytämättäni. Tätä verkkokirjoitusmahdollisuutta en suojele maksamalla mafioosoille suojelusta. He eivät voi enää näkyvästi maksaa vaaliehdokkaiden äänistä. Tai mistä tuota tiedän, mitä vaalitarkkailijat saavat aikaan. Koko maailma on samassa mykkyrässä, josta ei löydy päätä eikä häntää sotkeutuneen kerän purkamiseksi. 

Meidän on uudesta luotava maa, raukat vain menköön merien taa. Siellä on EU ja lobbarit viemässä meidän rahat kriisimaiden pankeille. Eläkeläisten taskurahat ovat vaarassa kadota teille tietymättömille.
Siinä on piruntorjuntabunkkereille tehtävää suojamuureina suojella omiaan.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Grande Finale

http://www.youtube.com/watch?v=iD2N6YUIh4U&NR=1

Pahoittelumme!

Niinpä niin, kun tulee tiettyyn ikään, silloin ei pelaa mikään. Luulisin tiedostaneeni ongelman, mutta en osaa muuta kuin pahoitella.
- Näkeehän täällä tuttujakin. Oli maljan kohottamisen aika juhlan jälkeen yliopiston juhlasalissa. Hän ojensi kätensä ja esitteli itsensä. Kysyin häneltä jotakin hyvin henkilökohtaista.
- Olen käyttänyt seuralaistasi tunteiden kohteena, kun vastapuolen tunteista en tiedä. Voinko tehdä jatkossakin, onhan miehesi näyttelijä monessa roolissa. Hän olisi tähänkin rooliin sopiva elämässäni, kunnes pääsen selville vesille.
- Ei haittaa päärooli sijaisnäyttelijänä. 
- Kiitos! Se asia on puhuttu selväksi

Luen netistä Kutsun omaishoitajat ja läheiset -liitto ry:n 20 -vuotisjuhlaan samassa yliopiston juhlasalissa. Minulla ei ole yhdistystä, joka lähettäisi juhliin, onhan omasta "Onneksi on omaishoitaja"- kokemuksesta 20 vuotta 1991 - 2011. Toteutan sitä vain saksaksi "zu Hause Pflegen" ja "Hilfe für die Helfer". Tätä kotonahoitamista ei arvota omaishoidontuki, ei puretut laitospaikat eikä avopalvelujen puute. Onneksi on omaishoitaja. Vesi vanhin voitehista - Jumala parantajista - omaishoitaja paras hoitajista. Toisella kotimaisella närståendevårdare. Heitä kohtaan harvakseltaan, kun hoidettava on kuollut. Joku pyytää tuekseen vielä hautajaisiin. 
- Onko sinulla hautaustoimisto, kysyi eräs yrittäjä koulutuksessa. Kerroin tästä asiakkuudesta kuolemaan asti ja ystävyydestä sen jälkeen. 
- Ei, yrittäjän tuki on edunvalvojat, hautausurakoitsijat ja lääkärit hierojien leirissä omaneduntavoittelijana. Samaa sanon yhdistyksistä ja liitoista, joista minut on erotettu. En ole samaa mieltä puoluepolitiikan rynnimisestä mielenterveysseuroihin ääntenkalastelussa. Minulla on lukihäriö tavatessani ohjelmaa: peruspalveluministerin erehdys, lue tervehdys. Eikä hän sitä erehdystään korjannut neljään vuoteen eikä korjaa vaikka saisi jatkopestin toiseksi neljäksi vuodeksi.

Minun erehdykset ovat korjaantuneet elämällä. Riemuylioppilaat viettävät 50 -vuotisjuhliaan. Sain kutsun, mutta koulukiusatun ei ole mitään syytä juhlia eikä palata rikospaikalle. Olen unessa useasti sinun kadullas koulutie! Vaikenin tuosta ajasta 50 -vuotiaaksi. Tunsin kohtalonyhteyttä Ritvan, Maurin ja Juhanin kanssa tuusniemeläisenä. On siihen osuutensa myös kunniapölvästillä kukkapenkissä eroottisella hautausmaalla. 

Olen voimautunut otavista ja valokuvista, Kuortinkartanossa KympinLapsista. Teresan, Placidon ja Antin kanssa vietän juhlapäivää 17.4.2011.