Helmut Lotti
keskiviikko 17. elokuuta 2011
lauantai 13. elokuuta 2011
torstai 11. elokuuta 2011
Unohtumaton ilta
Kahvikuppi linkkinä yritän palauttaa venäläisen "unohtumattoman illan" siinä onnistumatta. Pitää tyytyä Dmitri:in ja tekstitykseen englanniksi.
- Voiko se yksi kerta niin paljon auttaa?
Hän pyysi pöllästyneenä lähtemään kanssaan Moskovaan. Kieltäydyin kutsusta kiittäen ja kaikkea hyvää toivottaen.
- Löydät Moskovan yöstä Marïan, jos sellaista kaipaat. Herättää kaikkia hulluja muistoja ja erikoisesti Juhannukseen liittyvän tanssin. Salome tanssii ja pyytää Johannes Kastajan pään hopealautasella.
Dance of Seven Veils - Salome
Karita Mattila on tehnyt minulle tutuksi seitsemän hunnun tanssin. Metropolitanissa en ole sitä nähnyt, mutta youtubessa kuitenkin. Odotin sitä kuuluisaa viimesen hunnun heittoa. Näytettiin jo alkupalaksi nännin vilautusta ja jälkiruuaksi persvakoa takaa päin. Ei ollut mitään uutta, on rohkeampaakin nähty Linnan kutsuilla. Sitä saa, mitä tilaa. Lautasella pään sisäänkantaminen saa Ritan kirkumaan. Minäkin kauhistuisin päätä lautasella enemmän kuin stripparitanssijaa. Karita ei laulanut tanssiessaan eikä Riitta loiskuttanut vesisänkyä kirjoittaessaan liehuvasta liekinvarresta. Olen jäänyt paljosta vaille, kun koskaan en ole päässyt aitoon oopperaesitykseen.
Kävisikö minulle samoin kuin 86 -vuotiaalle miehelle. Istuisin pimennetyssä katsomossa. Taskulampun valossa lukisin kirjoitettua juonen paljastusta. Hän ei nähnyt, mitä lavalla tapahtui. Youtubesta näkee kaiken, kuulee korkealta ja kovaa laulettuja esityksiä. Videon tuottaminen on taitolaji. Tausta voi olla harmaa, josta peilaan itseäni ilvehtien. Tai 4 miestä laulaa pysähtyneessä kuvassa. Pitkä matka on joka suuntaan tiedoissa ja taidoissa tietoyhteyskunnassa. Yhteyksiä puretaan ja kohta olemme kuin Pirunsaaren karkoitetut vangit. Joka puolella merta ja tunne yhteentörmäyksestä hukutetun Osama bin Ladenin kanssa. Eihän Osamaa hukutettu, hänet tapettiin ensiksi ja sitten kaikella kunnioituksella videoituna haudattiin mereen.
Monta vuotta asui naapurina Pitkänsaaren saunassa luottovanki Hellinsä kanssa. Hän oli surmannut kulkumiehen ja pisti avannosta jään alle. Mies oli ollut ahkera vedenhakija avannosta, työnsi pään syrjään ja kaapaisi vettä ämpäriin, vei emännälleen käyttövedeksi. On sekin yksi tarina unohtumattomasta illasta syntymäkunnassani.
sunnuntai 7. elokuuta 2011
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Syntymäpäiviä
Olen verkon silmässä kala.
Meren silmiin vihreisiin vain loitolta katsonut oon.
Nyt nuo silmät on hukassa.
Sanataide raivasi esteitä, ettenkö minäkin voi katsoa lähempää.
Video päättyy vedestä katsomaan jääneisiin silmiin.
Fantastista!
Vitas - A tzigan idyot
Satusinfoniassa voi käydä näinkin.
maanantai 11. heinäkuuta 2011
Sininen hetki
Se on pienestä kiinni, bloggerista tai jostakin tuntemattomasta tekijästä, etten onnistunut siirtämään tätä videota Munkkiklubille enkä Syyssinfonikolle. Satusinfonia sen minulle esittää, kun teen rästihommia. On pitänyt lähettää kiitokset pienille tytöille Heinävedelle. Auttoivat minut huojuvia tikapuita pitkin ladon ylisille. Siellä oli kissanpoikien pesä. Katsoessani valokuvia muistan tuon kesäpäivän. He esittelivät kesäympäristöään lasten lailla kädestä pitäen.
Talonisäntä on kuollut. Kuinka sitä voi ketään ikäistään sanoa isännäksi tai emännäksi, kun edellisten sukupolvien muisto elää. Meille ei ole annettu mahdollisuutta jatkaa vanhempiemme jalanjäljissä. Sitä sanotaan sukupolvenvaihdokseksi.
- Mies tulee räkänokasta, mutta ei tyhjän naurajasta. Meistä on tullut aikuisia, vastataan omista asioista. Se ei kuitenkaan riitä. On liian paljon tyhjänpuhujia. Heitä sanotaan sijoittajiksi, jotka heiluttavat markkinatalouksia ja niiden pankkeja. Sen verran tiedän tämän päivän tilanteesta, että Urpilainen on hätäkokouksessa valtiovarainministerinä. Vakuusvaatimuksilla vaarantaa koko Suomen EU-jäsenyyden maataloustuet. Edellinen pelotteli, että eläkeläisten rahat on pelattu roskapankeissa.
Tuhlaajatytöillä ja -pojilla ei ole enää anteeksiantavaa isää, joka ottaisi tuhlarit avosylin vastaan ja ryhtyisi järjestämään juhlia. Juhlat on juhlittu velaksi ja odotetaan vankeustuomiota törkeästä lahjusten vastaanotosta. Piinataan hetken aikaa ja tuomiolle ei ole ole riittävää näyttöä.
- Syytön, syytön, syytön koko ruunaremmi. Mikä lie ruuna, olisiko jotakin perhekalleuksien poistoon viittaavaa. Hevonen kuitenkin, konimuskaakkimus.
Sanokoon kuka mitä tahaansa isien pahoista teoista, joita kostetaan monta polvea eteenpäin. Jotakin jää jälkipolville muistuttamaan aikaansaannoksista. Kuusi komeata poikaa, aikuisia miehiä, seisoi äitinsä haudalla. Se on saavutus, josta tätini saa minun vilpittömän tunnustuksen. Yhdeksästä äidinpuolen sisaruksesta ei kukaan yltänyt lähellekään tähän määrään. Suvulla on ollut toiset mittarit mitatessa saavutuksia. Niihin saavutuksiin sisältyy paljon vaiettuja asioita. Valokuvat ovat niistä kertoneet. Siksi tässä keskinäisen kehumisenkerhossa olen hiukan raottanut sanaista arkkua ja pyytänyt.
- Älä kysy enempää, sillä totuus tekee kipeää. Vaikeneminen on melkein minut tappanut.
sunnuntai 10. heinäkuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

