perjantai 26. elokuuta 2011

Hipaisuja ja hyminöitä


Surun pyyhin silmistäni ja suukon poskelta. Näkeehän katsomossa tuttujakin. Pieni tyttö, kukkamekossa äitinsä kanssa kuuntelemassa oopperalauluja. Kyllä minäkin pienenä tyttönä, jos olisi ollut mahdollisuus. Mies ja ooppera, lapsi ja ooppera, onko tarpeellista tutustua. On, koskaan ei ole liian aikaista tutustua taiteeseen. Muistaa näkemänsä ja kokemansa ihan omista lähtökohdista. Ei maksettuna pakkopullana virka-asemansa luontaisetuna. 

Pieni tyttö toi kukkia Vitas'ille, ei näkynyt kukkia vain vaaleanpunainen käärepaperitötterö taipui vähän kukkakeon päällä. Tyttö sai tilaisuuden laulaa ja reippaasti lauloikin.

lauantai 13. elokuuta 2011

torstai 11. elokuuta 2011

Unohtumaton ilta

Kahvikuppi linkkinä yritän palauttaa venäläisen  "unohtumattoman illan" siinä onnistumatta. Pitää tyytyä Dmitri:in ja tekstitykseen englanniksi.

- Voiko se yksi kerta niin paljon auttaa?
Hän pyysi pöllästyneenä lähtemään kanssaan Moskovaan. Kieltäydyin kutsusta kiittäen ja kaikkea hyvää toivottaen.
- Löydät Moskovan yöstä Marïan, jos sellaista kaipaat. Herättää kaikkia hulluja muistoja ja erikoisesti Juhannukseen liittyvän tanssin. Salome tanssii ja pyytää Johannes Kastajan pään hopealautasella.

 

Dance of Seven Veils - Salome

Karita Mattila on tehnyt minulle tutuksi seitsemän hunnun tanssin. Metropolitanissa en ole sitä nähnyt, mutta youtubessa kuitenkin. Odotin sitä kuuluisaa viimesen hunnun heittoa. Näytettiin jo alkupalaksi nännin vilautusta ja jälkiruuaksi persvakoa takaa päin. Ei ollut mitään uutta, on rohkeampaakin nähty Linnan kutsuilla. Sitä saa, mitä tilaa. Lautasella pään sisäänkantaminen saa Ritan kirkumaan. Minäkin kauhistuisin päätä lautasella enemmän kuin stripparitanssijaa. Karita ei laulanut tanssiessaan eikä Riitta loiskuttanut vesisänkyä kirjoittaessaan liehuvasta liekinvarresta. Olen jäänyt paljosta vaille, kun koskaan en ole päässyt aitoon oopperaesitykseen. 

Kävisikö minulle samoin kuin 86 -vuotiaalle miehelle. Istuisin pimennetyssä katsomossa. Taskulampun valossa lukisin kirjoitettua juonen paljastusta. Hän ei nähnyt, mitä lavalla tapahtui. Youtubesta näkee kaiken, kuulee korkealta ja kovaa laulettuja esityksiä. Videon tuottaminen on taitolaji. Tausta voi olla harmaa, josta peilaan itseäni ilvehtien. Tai 4 miestä laulaa pysähtyneessä kuvassa. Pitkä matka on joka suuntaan tiedoissa ja taidoissa tietoyhteyskunnassa. Yhteyksiä puretaan ja kohta olemme kuin Pirunsaaren karkoitetut vangit. Joka puolella merta ja tunne yhteentörmäyksestä hukutetun Osama bin Ladenin kanssa. Eihän Osamaa hukutettu, hänet tapettiin ensiksi ja sitten kaikella kunnioituksella videoituna haudattiin mereen. 

Monta vuotta asui naapurina Pitkänsaaren saunassa luottovanki Hellinsä kanssa. Hän oli surmannut kulkumiehen ja pisti avannosta jään alle. Mies oli ollut ahkera vedenhakija avannosta, työnsi pään syrjään ja kaapaisi vettä ämpäriin, vei emännälleen käyttövedeksi. On sekin yksi tarina unohtumattomasta illasta syntymäkunnassani.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Syntymäpäiviä

 
Olen verkon silmässä kala.
Meren silmiin vihreisiin vain loitolta katsonut oon.
Nyt nuo silmät on hukassa.
Sanataide raivasi esteitä, ettenkö minäkin voi katsoa lähempää.
Video päättyy vedestä katsomaan jääneisiin silmiin.
Fantastista!

Vitas - A tzigan idyot
Satusinfoniassa voi käydä näinkin.