perjantai 26. elokuuta 2011

Hipaisuja ja hyminöitä


Surun pyyhin silmistäni ja suukon poskelta. Näkeehän katsomossa tuttujakin. Pieni tyttö, kukkamekossa äitinsä kanssa kuuntelemassa oopperalauluja. Kyllä minäkin pienenä tyttönä, jos olisi ollut mahdollisuus. Mies ja ooppera, lapsi ja ooppera, onko tarpeellista tutustua. On, koskaan ei ole liian aikaista tutustua taiteeseen. Muistaa näkemänsä ja kokemansa ihan omista lähtökohdista. Ei maksettuna pakkopullana virka-asemansa luontaisetuna. 

Pieni tyttö toi kukkia Vitas'ille, ei näkynyt kukkia vain vaaleanpunainen käärepaperitötterö taipui vähän kukkakeon päällä. Tyttö sai tilaisuuden laulaa ja reippaasti lauloikin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti