- Kuka täällä on vanha, kysyi apteekkarin äiti loukkaantuneena ja poistui paikalta.
Lapsuuskotini Vihtaniemellä on ollut 1900- luvulta lähtien suvun hallussa. Isovanhemmat saivat kunnanmökin asuttavakseen, isäni syntyi 1906. Savupirtin tilalle oli rakennettu hirrestä mökki. Kuva on kesältä 1938 harjaneilikoiden kukkiessa. Vihtaniemellä oli aikanaan 7 talvisavua pienviljelystiloina ja Vihtalahti suurin metsineen ja peltoineen. Aina oli lähdettävä vettä pitkin kouluun, kirkonkylään ja niemeltä pois.
Talvisavut hankkivat tien Vihtaniemeen. Kunta myi rantansa mökkipläntteinä uusrikkaille sijoittajille. 1986 isä pyysi minua avukseen kunnan hakemaan tietoimitukseen rasitetien viemiseksi kunnan puolelle meidän maan halki. Yksityistie päättyi meidän rantaan kunnan vaatimuksesta. Kunta tarvitsi rannan ja tiepohjan puolelleen niemen kärkeen.
Siinäpä valmiina eriarvoinen kohtelu naapurien välillä. Kaikki kuusi muuta asumusta antoi tiepohjan maansa halki ohittaen talon läheltä. Yli sata lomakiinteistöä oli rakennettu Vihtaniemelle.
Alkuperäiset asukkaat oli syrjäytettävä pois tai heidän asuinaluettaan piti rajata pienemmäksi. Mökkiläisiä alkoi ahdistaa, eiväthän he tulleet tekemään työtä elääkseen, vaan hankkiakseen lisäarvoa sijoitukselleen ja myydäkseen sopivan hetken tullen hyvällä voitolla.
Vanhemmat olivat muuttaneet kirkonkylään omaan osakkeeseen palvelujen lähelle. Tiekunta antoi arvonylennyksen meidän kodille. Siitä tuli lomakiinteistö mökkiläisten omistuksen mukaan ja vapaa-ajanasunto kunnan rekisteriin. Oikaisin näitä rekisteröintejä verottajalle ja maistraatin kautta kunnan rekisteriin. Kunnan antamat tiedot olivat virheelliset ja niitä tietoja huijarit käyttivät hyväkseen kuin Virossa. Siellä tehtiin kauppoja toisten omistamista kiinteistöistä.
Hotellivanhus uudistuu vapuksi
Näin maalla luontaistaloudessa elettiin ennen siirtymistä viihde- ja vapaa-aikaan. Itsenäisyyden alusta on ollut kyseenalaista omistussuhteet. Tuusniemellä on eletty torppariaikaa tähän päivään asti. 'Minä olen' ja 'minulla on' käyvät henkien taistelua kahtiajakautuneessa itsenäisessä Suomessa. Jakajan käsi maanmittaustoimistosta olisi myynyt meidän lapsuuskodin maineen halvasta hinnasta paikkaa havittelevalle taholle. Minun piti se pelastaa ostamalla yhden osaansa tyytymättömän osuus. Kolme mökkiä sai osuutensa täytteeksi osan metsästä. Heistä tuli pienmetsänomistajia. Isästäni tuli kuoltuansa miljonääri osuuksien arvotuksella ja minusta miljoonaperijätär.
Velan sain maksetuksi, mummonmökki on pelastettu. Paluuta maalle olen siirtänyt tuonnemaksi. Odotan Länsirannan tiekartan päättymistä. Sitä pitkittää kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset edunsaajan. Yleisradioveroa ei vielä ainakaan ole ilmoitettu omistamisesta. Jätemaksu on määrätty maksettavaksi omistamisesta. Jo kaksi vuotta olen odottanut hallinto-oikeuden päätöstä valitukseeni, jossa olen ilmoittanut, ettei kukaan käytä kiinteistöä eikä tuota jätettä tunnetuista syistä.
Haapasalon Villen kanssa etsin suomalaisugrilaisia juuriani marilaisten maassa. Ville ihmettelee, miksi niitä ihmisiä ei saa kuvata. Heti ilmestyy paikalle ihminen, joka kieltää kuvauksen tai puhelinsoitolla tulee ohjelmanmuutos.
Saman olen kokenut hoitaessani vanhempia kotona kirkonkylässä. Olin kuin pahanteossa kunnan virkamiesten mielestä. Sielläpähän odottelette kuntauudistusta niin avoimessa yhteiskunnassa, jossa on käytössä suljetun yhteiskunnan säännöt. Niitä sovelletaan koko Suomessa, kun Neuvostoliitto romahti ja Amerikasta tuli unelma.Kaikki liittyy kaikkeen syntyessään sotaan, vihaan, kuolemaan, vaikka tietää suvun tarinan vuodesta 1900 lähtien.
Ykkösdokumentti
Matka isän luo. Jatkosodan sotavangeille syntyi Suomessa 200-300 lasta. Lasten kohtalo oli usein tukala ja monet vaikenivat asiasta. Arvo Myllymäen isä löytyi Siperiasta presidentti Urho Kekkosen avulla. Ohjaus Ari Lehikoinen.Esitetty 29.12.2013
