lauantai 29. maaliskuuta 2014

Paraolympialaiset: mahdoton mahdolliseksi



Katsoin paraolympialaisten päättäjäset Putinin kanssa etänä. Mahdoton muuttui mahdolliseksi venäläisellä tekniikalla ja jalattoman miehen taidoilla kiivetä käsivoimin 40 metrin matka köyttä pitkin suorittamaan tehtäväänsä.

Neljän hatun varhennettu vanhus
Olen muutos, jonka haluan nähdä

Päättäjäisten jälkeen ei ollut aikaa koota itseään mahdollisuudeksi, joka koskaan en ole ollut ihmisenä. Perhe lähti lomalle, kotiin jäivät Mosse ja Picatsu. Vaari lähti tekonivelleikkaukseen. Tuli jo kotiin ja palasi veritankkaukseen. Kaikkien pakollisten käyntien jälkeen istui terassilla voimistellen. Hän oli iloinen vaiheesta toipilaana. Antoi hyvän esimerkin minulle, että voisin ajatella oman liikuntakyvyn parantamiseksi tehtäviä toimenpiteitä. 

Mieleen on tullut kaikki tuntemani lääkärit, joihin ottaisin yhteyttä ajan kanssa. Voiko borreliatulehdusta nivelistä poistaa tekonivelillä? Aivoborrelia johti Ilkka Vartiovaaran työkyvyttömyyteen ja kuolemaan. Päätä ei voinut vaihtaa. Olenkin tullut tulokseen, että tulehdus on liikehermoissa. Sen totesi päivystvä lääkäri lausunnossaan hermotulehduksena. Pistos olkapäähän ja kaksi särkylääkereseptiä kolmeksi kuukaudeksi sanallisine ohjeineen.
- Älä tule enää tänne. 
Syksy oli 2009 ja keväällä 2013 olin samassa tilanteesa. Aino apu on ollut CIPAP- laitteen pitkäaikaislaina keuhkopolilta. Olen nukkunut yöt hyvin ja siitä on hyvä jatkaa.

Kotiinpaluu kotimiehen roolista jännitti. Sisäovi oli kiinni, kuinka kolmen viikon postit olivat mahtuneet ovien väliin. Oven aukaisu valutti postit käytävään. Saattaja keräsi sylillisen asiallista ja asiatonta törkyä päästäksemme sisälle. 
Tärkeintä oli kuitenkin läppärin kytkeminen käyttökuntoon. Sähköpostit olivat täynnä laina- ja ihmissuhdetarjouksia. Suurin pettymys oli Lukulehti-linkin kummallinen muutos. (Etsimäsi kotisivut eivät ole enää käytössä. Jos olet sivuston haltija ja tahdot avata sivuston uudelleen, ole yhteydessä Kotisivukoneen asiakaspalveluun.)
Yhteydenotto ylläpitäjään antoi vastauksen, johon on tyytyminen. Nyt on tarkkaan mietittävä, mihinkä muutokseen Verkkokirjoittajan talon pöydällä keppiin kiinnitetty Lukulehti -linkki viittaa.

Luotan itseeni niissä vastuissa, jotka olen ottanut kantaaksani. Kaikki eivät ole kotimiehinä yhtä luotettavia. Kaikki yhteydet on haettava uudelleen ja henkilötasolla vastaaviin ei yhteys katkennut. Paraolympialaisten mahdottomat muuttuivat mahdollisiksi maailman rauhassakin. Putin lisää sotajoukkoja Krimillä ja Obama asettaa pakotteita venäläisille. Olemme puun ja kuoren välissä 1000 km pitkän rajan tällä puolen. Pojat opettelevat pelaamaan poliittisesti syömällä viimeisiä aterioita. 

 
http://areena.yle.fi/static/mk/images/previews/6c/6cd9d706935e46db8f87e7cb342e25a6/6cd9d706935e46db8f87e7cb342e25a6_1393929586034_720.jpg

Läppärin mukaan ottamisella oli oma syynsä katsoa Kaikki on lahjaa- Alice Sommer-Herz'in haastattelu kynän kanssa. Vielä muutama päivä on aikaa jäljellä ohittaa puolueiden kokoukset ja puheenjohtajien valinnat ja jatkaa rouva Sommerin haastattelua. Hänen sormien soittoa katsoessa omatkin sormet kirjoittivat hetken 10-sormijärjestelmällä. Kirjoitan kuitenkin kynällä eikä sormet voi sohia minne sattuu.

Koskaan en ajatellut julkaista omia kuvia 72-vuotiaasta, mutta 98-vuotiaan haastattelun livenäkeminen hävitti ajan väliltämme. Tärkeintä ei ole miltä näytämme, vaan kaiken hyväksyminen lahjana.


En ole tullut enkä mennyt, olen aina ollut. Olen kiitollinen vauhdikkaalle kuvaajalle, joka ilmestyi kameroineen luennon kahvitauolla.  Ehdin juuri nielaisemaan muikun pyrstön naamariin ja palata peruslukemille. Esittelykuvista syödessä olen kieltäytynyt kuin Arhinmäki viimeisellä ehtoollisella ministerinä. Olympiaedustusjuhlinnasta se alkoi ja uskottavuus on mennyttä. Pysytään vain tuijottelemaan tennarin kärkiä.

Tennarit olivat nuoruudessani uudet kevätkengät. Pieni tyttö oli niin onnellinen uusista sinisistä tennereista, että nukkui ne jalassa yön yli. Punaisiin kiiltonahkakenkiin ei meillä koskaan ollut varaa. Se ei kuitenkaan ollut mikään este jatkaa elämäänsä runoilematta.

Merja Kyllönen on tunnettu runoharastuksestaan ja pitämästään runoblogista, jossa hän on julkaissut omia tekstejään. Liikenneministerin paikalta lähtevä Kyllönen lausui keskiviikkona tekemänsä erorunon Helsingin Sanomien haastattelussa:
Minusta ei ollut sen tekijäksi, 
vkot 12 ja 13 ovat lisänneet mainokset joka väliin pakollisena katsottavana.
Google-mainokset
S-Pankin ilmaiset ilot
Siirrä palkkasi S-Tilille. Se on kuin palkankorotus
s-pankki.fi/palkkatili
Erätukun Kevään uutuudet
Laadukkaat tuotteet edullisesti. Hanki nyt Erätukku-rahoituksella!
www.eratukku.fi
että olisin ottanut ne
viimeiset uudet kengät äidin käsistä
lapsen jaloista
se oli minun arvomaailmani
minun päiväni
ja siinä minä seison pystypäin.

Ministeri Merja Kyllönen teki runon Suomen teille - näin se menee

Rakkausruno Suomen tieverkostolle

Rakastan teitä
meriteitä
vesiteitä
ilmateitä
rautateitä
valtateitä 

moottoriteitä
maanteitä
sorateitä
metsäteitä
Sydämellä
en tunteitani peitä
Rakastan ma  teitä. 

(Lahden kansainvälisessä runoillassa tulen moikkaamaan, sinua Merja.) 

Ministerit runoilevat elämänsä alkutaipaleella. Tästä näkökulmasta katsottuna yhdyn Uuno Kailaan sanoihin.

Paljain jaloin
Niin mä kerran
tieni aloin,
niin mä kuljen:
paljain jaloin.
Avohaavat
syvät näissä
ammottavat
kantapäissä:

rystysihin
joka kiven
jäänyt niist' on
verta hiven.
— Mutta niinkuin
matkan aloin,
päätän myös sen:
paljain jaloin.
Silloinkin, kun
tuska syvin
viiltää, virkan:
— Näin on hyvin.
— Tapahtukoon
tahtos sinun,
Kohtaloni,
eikä minun.


Tiettömän taipaleen takaa lähtenyt tietää, mitä on vesireitti kesällä ja talvella.

Umpihanki

Tietä käyden tien on vanki.
                      Vapaa vain on umpihanki.
–Aaro Hellaakoski

Kun vakituset asukkaat hankkivat tien Vihtaniemeen, kunta myi rantansa sijoittajille kesämökkipläntteinä. Vanhasta rakennuspaikasta tuli lomakiinteistö. Halkomisen jälkeen jokainen on omilla tonteillaan. Minulle siunaantui lomakiinteistö, vapaa-ajan asunto ja mökkitie. 

Kunta naapurina, tiekunta isäntänä, kunnan uusrikkaat mökkiläiset sijoittajina/edunsaajina käyvät Tiekarttaa Länsirannalla. Minulla on heille varattuna muukalaisten hautausmaa lapsuuskodin uimarannassa.  Se siitä talvitiestä piharannasta kirkonkylään.


Tauti tanssi talvitiellä,
kysyi, toinko terveisiä.
Mistäpä minä mutisin.
Muistitko kotona käydä?
Muistin kyllä, enpä käynyt.
Siellä kuoltiin. Kuka kuoli?
Kukin kuoli vuorollansa,
sinä vain olet elossa.


Taidatpa tappaa jo minutkin?
En minä sinua tapa;
kuka sinua surisi!
Kun tapan talon emännän,
samalla isännän isken,
kohta kaikkia komennan.
Sinä palvelet paremmin,
kun et kuole, vaan vikiset. Lauri Viita

 

Jatkan Alice Sommer'in kanssa haastattelua, kun hän laukut pakattuna odotti lähtöä. 
Talossa asunut natsi toivotti.
- Pysykää terveenä! 

Aloittaessani omaishoitajana muistan kaikki toivotukset, millä minua hyvästeltiin ja toivotettiin tervetulleeksi. Minusta tuli profeetta omalle maalle ja tiedän kuin profeettia kohdellaan omalla maalla. Uskomatonta hyvinvointivaltiossa hallituksen toimesta.

 


Alice Sommer sen sanoo hyvästä ja pahasta. Hitler oli hullu, kuuluisi mielesairaalaan. Se häntä ihmetytti, kuinka suuri osa älymystöä kannatti Hitleriä. Samaa voin sanoa meidän poliittisesta tilanteesta ja lahtelaisen edustuksen ajamista asioista omaksi edukseen pääkallon paikalla. Sillä ei ole mitään tekoa yhteisten asioiden hoidon kanssa.

Alice Sommer Herz - Kaikki on lahjaa 
johon on helppo yhtyä, kun on selvinnyt tähän asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti