Kristillisen kirjallisuuden helmiä

Aamuhartaus ti 21.08.2012
Hilkka Olkinuora, pastori, Inkoo

Tuntematon kirjailija, Englanti 1300–luvulla, suom. Paavo Rissanen: Tietämättömyyden pilvi (The Cloud of Unknowing)

Ensimmäinen hiljaisuuden retriitti.
Ensimmäinen käteen osunut kirja hyllystä.
Ensirakkaus. Jonka jälkeen mikään ei ole kuin ennen.

”On unohdettava Jumalan teot,
hänen hyvyytensä, armonsa ja laupeutensa,
ja tavoiteltava vain häntä itseään.”

Olisin halunnut kertoa kirjoittajalle,
papille kahdeksan vuosisadan takaa,
että olen jo hyvin matkalla.
Juuri silloinhan yritin parhaani mukaan unohtaa Jumalan teot,
enkä totisesti pitänyt häntä armollisena ja laupiaana,
olihan hän suvainnut juuri antaa pienen lapseni kuolla.

Minulle sopi hyvin tietämättömyyden pilvi
itseni ja Jumalan väliin
koska en totisesti tiennyt enää mistään mitään,
Jumalasta kaikkein vähiten.

Ja siitä oli hyvä alkaa
mietiskelyn ja mystiikan hiljaisella tiellä.

Matkan varrella on ollut luopuminen
kaikista omista eväistä:
tunteiden mehevistä hedelmistä
ja älyn rouheasta ruisleivästä.

On edetty kurnivin vatsoin ja janoisena.
Ja juuri, kun on ajatellut kääntyä
ja lähteä tienvarren roskaruokalaan
- mitä tahansa, kunhan ei tätä ! –
tielle osuu pilviseltä taivaalta valonsäde.

Unohduksen paksu pilvi
alkoi peittää maisemat takanani,
tietämättömyyden pilvi
nousi tulevaisuuteni suojaksi
ja ”pieni sokea rakkaus”
alkoi nävertää siihen Jumalan mentävää aukkoa.
Olen kulkenut kanssasi jo monta kymmentä vuotta.
Ja merkillistä kyllä, tietämättömyyden tunnustaessani
olen saanut elämäni enimmät vastaukset.

Samalla sinä, keskiajan mies,
olet asettanut meidät postmodernit haahuilijat
aloillemme. Hiljaisesti, lempeästi, vastaansanomattomasti.

Vaikeneminen ja Jumalaan katsominen
ei totisesti tee mykäksi ja sokeaksi
tässä maallisessa murheenlaaksossa!

*

Me päivittelemme suomalaisten intoa
karata kirkosta ja kokea hengellisyytensä luonnossa,
marjametsässä tai laiturinnokassa.

Sinä opetat lempeästi, että
kaikki on olemassa yksin Jumalassa ja hänen kauttaan
eikä mitään voi olla häntä ilman
tai hänestä erillään.
Ei metsässä vaani panteismin peikko;
Suomen suvessa sinut ottaa vastaan Luoja itse.

*

Me etsimme aikuista uskoa, nuoria aikuisia,
Haluamme olla kirkko ajattelevalle ihmiselle
ja ikäänkuin auktorisoimme uskomme kertomalla,
että nykyisin kvanttifyysikotkin uskovat Jumalaan...

Sinä kehotat rauhallisesti, että
on hylättävä kaikki erittely,
älyllinen uteliaisuus, maltiton mieli.
Jumala on ääretön, ihminen perin äärellinen.
Viisainta on siis alkaa hyväksymällä tosiasiat.

*

Me ihastelemme, miten kirkon monipuolinen toiminta ja puuha
pitää ihmiset jäsenyydessä kiinni,
ja olemme palauttaneet käytännön ihmisen,
Martan, kunniaan, ulos keittiöstään.

Sinä muistutat kuitenkin, että
Marian mietiskelevä osa on se parempi.
Sanot samalla tasoitellen,
ettei Jeesus kuitenkaan ryhtynyt Martan tuomariksi,
vaan pikemminkin Marian asianajajaksi.
Jumalan katsomiseen unohtunut, kuten Maria,
kun ei yksinkertaisesti muista mitään muuta,
kuten kesken jäänyttä keittiövuoroaan.

*

Me ihannoimme toisaalta helposti myös yksilökeskeistä
valaistumista ja mystiikkaa.

Sinä palautat meidät todellisuuteen muistuttamalla,
että aktiivinen elämä on edellytys katselemaan syventyvälle elämälle.
Niinkuin Paavali tai Luther tai Birgitta:
On elettävä ensin elämälle pohjat.
Ja, kuten Jeesus muistutti opetuslapsiaan,
uskonkokemuksen ylimmiltäkin huipulta
on oltava valmis palaamaan ihmisten pariin välittömästi,
kun rakkaus niin vaatii.
”Sillä ei rakkaus ole sen kummempaa,
kuin että rakastamme Jumalaa hänenitsensä tähden yli kaiken
ja ihmisiä Jumalan tähden kuin itseämme.”
Ei sen kummempaa.

*

Me analysoimme, terapioidumme, syvennymme itseemme,
ripittäydymme, kaivelemme hengellistä napaamme,
ryydymme syntitaakkamme alle.

Sinä kehotat toki tarkastelemaan syntiemme kokonaisuutta,
mutta olemaan märehtimättä niitä.
Kadu tekojasi, pyydä anteeksi, hyvitä minkä voit.
Unohduksen pilvi peittää loput.
Muita et kuitenkaan saa tuomita;
Teot toki, mutta et ihmisiä, et edes vaikka olisit pappi.
Synnit jääköön ihmisen ja hänen Jumalansa välisiksi.

*

Me rakennamme tikkaita taivaaseen ja
jaamme autuuden jonotusnumeroita pyhitysten,
uskonratkaisujen ja oikean opin hinnalla.

Sinä sanot, että kaikki on alusta loppuun armoa,
ilman ihmisen omaa ansiota.
”Yksikään sielu, joka pystyy armon vastaanottamaan,
ei jää sitä vaille, olipa syyllinen tai syytön.
Sillä Jumala ei anna armoaan syyttömyyden tähden
eikä pidätä sitä syyllisyyden tähden.”
Jumala on armossaan arvaamaton; Jumala on.

Ei tarvita pyhittäytymistä, vaan pudottautumista.
Ei suoritusta, vaan luottamusta.
Ei nousemista, vaan laskeutumista.
”Ja” – sanot – ”kun et itse jaksa tai osaa,
Jumala tekee välillä koko työn itse.”

*

Me haluamme kovasti tehdä uskosta iloisen asian
ja kirkosta asiakasystävällisen armobaarin,
jotta se houkuttaisi modernia mieltä.

Sinä lupaat meille matkan vallitsevaksi tyylilajiksi
surua ja ikävöintiä,
oikein tömäkän körttiläistä kaipausta eteenpäin
ja tuolle puolen.
Mutta et silti usuta meitä synkistelyyn.
Huonot uutiset ovat ehkä se, että täällä murheenlaaksossa
täydellistä on vain kaipaus ja suru.
Hyvät uutiset ovat se, että tuolla puolen, ikuisuudessa,
täydellistä on läsnäolo ja ilo.
Ja jos huonot uutiset ovat tämän elämän ikuinen ”jos”,
hyvät uutiset ovat se, että voimme sanoa taivaasta ”kun”.

*

Sinä olet Paavalin ja Lutherin sielunveli,
sinä tuntematon hengellinen ohjaaja.

*

Me sanomme: ”Jumala minussa” ja ”Minun Jumalani”.
Sinä opetat: ”Minä Jumalassa” ja ”Minä Jumalan omana”.
”Tyydy sinä olemaan puu ja anna Jumalan olla puuseppä.
Ole sinä talo ja anna hänen olla sen isäntä.
Riittää, kun koet, miten sinua kuljettaa rakastavasti jokin, jota et tunne.”

*

Me mietimme, miten rukoillaan oikein,
rakennellaan rukouskirjoja nykypäivään.

Sinä tiedät kokemuksesta sen minkä Lutherkin:
Rukous on olemukseltaan avunhuuto.
Yksi parahdus on enemmän kuin suussa mutustellut psalmit.
Mieluummin yksi sana usein kuin monta harvoin.
”Lyhyt rukous tunkeutuu taivaisiin”.

Rukoilkaamme siis:
”Todellinen rauha ja armon runsaus olkoot minun kanssani
ja kaikkien kanssa.” Amen.

*

Musiikki: ”Meditatio cordis mei” (säv. Graduale Aboense, sov. Hilkka-Liisa Vuori). Esittäjät: Vox Silentii ja Samuli Korkalainen.