Kuuntele:Aamuhartaus 22.05
Aamuhartaus 22.05
Tiistaiaamujen
hartauksissa nostetaan esiin kristillisen kirjallisuuden helmiä.
Toimituspäällikkö Marja Kuparinen puhuu Dag Hammarskjöldin kirjasta
"Kiinnekohtia". Virsi 514:1. Virsi alkaa sanoin ...
·”Ylistä levottomuutta, joka on merkki siitä, että elämää vielä on.” Sanat kirjoitti ruotsalainen diplomaatti Dag Hammarskjöld hengelliseen päiväkirjaansa elokuussa 1956. Kirjoittaessaan tätä hän oli YK:n toinen pääsihteeri ja viisi vuotta myöhemmin kuollut mies.Syyskuussa 1961 hän lensi yksityiskoneella nykyisen Sambian alueella. Tarkoitus oli saada aikaan tulitauko Katangan kapinallisten ja YK:n rauhanturvaajien välille. Kone joutui onnettomuuteen ja Hammarskjöld sekä 15 muuta koneessa ollutta kuolivat. Todisteita pommista, ohjuksista ja lentokonekaappauksesta ei löytynyt.
Hengellinen päiväkirja, josta alun sitaatti ylistämisen arvoisesta levottomuudesta on, oli Dag Hammarskjöldin mielestä ainoa oikea profiili, joka hänestä voitiin piirtää. Hän sanoi sitä eräänlaiseksi valkoiseksi kirjaksi, jossa kerrotaan neuvotteluista hänen itsensä ja Jumalan välillä. Kun hänen kabinettisihteerinsä Leif Belfrage oli toimittanut muistiinpanot julkisuuteen, kirja tuli tunnetuksi nimellä Vägmärken – Kiinnekohtia.
Sain Kiinnekohtia-kirjan lahjaksi ystävältä vuonna 1972. Hän harvensi silloin kirjahyllyään tarmokkaasti. Kiinnekohtia oli silloin jo kuuluisa ja keskusteluja herättävä kirja. Ei näet ollut ihan tavallista, että Hammarskjöldin asemassa oleva ihminen olisi puhunut julkisesti Jumalasta, Kristuksen seuraamisesta, uhrista, hiljaisuudesta ja rakkauden välttämättömyydestä.
Erityisesti puhe Kristuksen seuraamisesta ja uhrista mietitytti monia. Asettiko Hammarskjöld itsensä peräti Kristuksen asemaan puhumalla uhrista, joka hänen piti antaa?
Niin vieraaksi oli käynyt ajatus siitä, että koko elämä voisi olla Jumalan lahja, joka yhä uudelleen vuosien varrella annetaan hänelle takaisin suostumalla siihen, mitä elämä elettäväksi tuo.
Olen säilyttänyt kirjan huolella. Olen piirtänyt sen sivuille päivämääriä, kun teksti on tullut kohti. Paikoin sama tekstinpätkä on saanut kolmekin päivämäärää. Olen palannut Kiinnekohtiin aina silloin, kun kaipaan kirkasta, puhdasta ilmaa vailla vellovia tunteita ja hempeää jeesustelua. Kiinnekohtia-kirjan ilmanala on raikas ja moniselitteinen. Se tekee myös oikeutta ihmisen perusyksinäisyydelle.
Kiinnekohtia ei ole kirjana helposti ymmärrettävä. Varsinkaan alkupuolen merkinnöissä ei ole päivämäärää eikä paikkaa. Voi vain arvailla, millaisessa tilanteessa Hammarskjöld kirjoitti näin: ”Hiljaisuus on avaruutta jokaisen teon ja koko inhimillisen yhteiselämän ympärillä. Ystävyys ei kaipaa sanoja – se on yksinäisyyttä, josta yksinäisyyden ahdistava pelko on poissa.”
Sanat yksinäisyys ja ystävyys toistuvat kirjan lehdillä myöhemminkin usein. Muita usein toistuvia sanoja ovat tie, valo, ymmärtäminen, oma sisin ja usko. Dag Hammarskjöldille usko oli paljon suurempi ja vaativampi asia kuin asioiden tai oppien totena pitäminen.
Hän halusi elää elämän, joka antautumisensa syvyydellä ja uskollisuutensa kestävyydellä muistuttaisi Jeesuksen elämää. Hän oli valmis uhriin, jos se oli johdonmukainen seuraus valitusta tiestä ja siitä, mikä oli oikein. Hammarskjöldin sanoin: Pitää ”pysyä uskollisena tulevaisuudelleen – silloinkin, kun se merkitsee vain valmistautumista kuolemaan ilman pelkoa ja häpeää.”
Kirjan muistiinpanoissa Dag Hammarskjöld pohtii ihmisen verukkeita totuuden edessä, pikkusurkeita väistöliikkeitä ja itsekeskeisyyttä. Hän on ankara ja tarkkanäköinen eikä tippaakaan imelä tai tunteileva. Kirja on kuin lasi viileää vettä kuumana hellepäivänä.
Kirjassa Hammarskjöld paljastuu myös moderniksi mystikoksi. Hän lainaa islamilaisen mystikon Rumin sanoja: ”Niillä jotka rakastavat Jumalaa, ei ole muuta uskontoa kuin Jumala yksin.”
Jumala, elämä ja todellisuus ovat teksteissä lomittain ja sisäkkäin. Silloin ei ole kovin mielekästä pohtia, onko elämällä tarkoitusta. Hammarskjöld kirjoittaa: ”Koe elämän todellisuus, niin saat havaita, että kysymys on mieltä vailla.”
Heinäkuussa 1957 syntyi tämäkin teksti: ”Olet palamisen kohta, polttopiste, jossa valo syntyy. Olet vain linssi valon virrassa. Voit vain ottaa vastaan, heijastaa ja tallettaa – kuin linssi valoa.”
Elämä, jota Kiinnekohtia-kirja hahmottelee, on kurinlaista, tuolla puolen sokeaa tottelevaisuutta. On tarkoitus olla valo tai valossa ja häivyttää itsensä, jotta valo saisi keräytyä ja leviäisi.
Itsensä häivyttäminen, itsensä myöntäminen ja itsensä kadottaminen Jumalaan, joka on valo – kaikista näistä Dag Hammarskjöld puhuu arvoituksellisia sanoja.
Yksi kirjan suosion syitä lieneekin sen avoimuus. Merkinnöistä ei hahmotu mitään järjestelmää tai oppimestaria, joka sanoisi: tee näin tai usko noin. Jokainen lukija joutuu pohtimaan omaa tietään, omaa kutsuaan Jumalan ja todellisuuden kohtaamiseen.
Kiinnekohtia-kirjaan tekee mieli tarttua aina silloin, kun ympärillä kuuluva puhe uskosta alkaa muistuttaa inttämistä, inhimillistä vallankäyttöä tai velttoa ja tunteilevaa sovinnaisuutta. Kirjan äärellä tukehtumisen tunne helpottaa. Ihan kuin saisi hengitettäväksi raikasta, hapekasta ilmaa ja saisi katsoa kauas horisonttiin.
Kun ihminen astuu syvälle itseensä, hän astuu jumalallisen Toisen luo. Tästä ovat puhuneet kaikkien uskontojen mystikot, ja tästä tiestä kirjoittaa toistuvasti myös Dag Hammarskjöld.
Kolme viikkoa ennen kuolemaa hänen kätensä kirjoitti merkillisiä sanoja:
”Onko tämä uutta maata, toista todellisuutta – ei tämänpäiväistä enää? Vai olenko elänyt siinä jo ennen tätä päivää? (– –)
Muistin toisia unia, muistin saman vuoriseudun: kahdesti olin huipuilla, asuin sisimmän järven rannalla ja seurasin joen uomaa sen lähteille.
Vuodenajat ovat vaihtuneet ja valo ja sää ja päivän hetket. Mutta maa on sama. Ja alan jo tuntea kartan ja ilmansuunnat.”
Virsi: 514
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti