Kansaneläke

Iltahartaus to 14.06.2012
Pauli Niemelä, kirkkoherra, Kiiminki

Minulla olisi yksi pyyntö

”Mie oon rukhoillu, että kyllä mie taihvaaseen haluan päästä, muttä älä ihan vielä ota sinne taihvaaseen, kun tuo kansaneläkekin rupesi tulemaan,” näin pyysi aikoinaan Tornionjokivarressa asunut sananpalvelija. Hän halusi taivaaseen, mutta ei kuitenkaan aivan vielä. Kansaeläkkeestä oli ensin mukava nauttia.

Tämä viikon Vanhan testamentin lukukappale sisältää tuntemattoman miehen Agurin pyynnön Jumalalle: ”Kahta minä sinulta pyydän – niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä: pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen. ” Voisiko tämä olla sinunkin rukouksesi?

”Pidä minusta kaukana vilppi ja valhe”. Sanatarkasti käännettynä Agur toivoo, ettei hän puhuisi tyhjiä eli sanoisi turhia. Hän tarkoitti juoruja, pahanpuhumista tai muuten vahingollista riidan kylvämistä. Toisaalta hän pyytää varjeltuvansa valheellisilta eli vääriltä puheilta. Puhuminen on taitolaji. Sananlaskujen mukaan ”kielen varassa on elämä ja kuolema – niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää,” ja toisaalla: ”Joka suutaan ja kieltään varoo, varjelee itsensä ahdingolta.” Tässä sinulle ja minulle tehtävää kylliksi.

Toiseksi Agur pyysi, että saisi ruokaa sen verran kuin tarvitsee: ”Älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan.” Hän puhuu rikkauden ja köyhyyden vaaroista. Rikas ei saa koskaan kyllikseen. Rikkaus tuo kadehtijat. Se sitoo sydämen ja vie vapauden. Rikkaus tekee helposti itseriittoiseksi ja nuivaksi. Omaisuus ja tavara tulevat Jumalaksi. Muuta turvaa rikas ei tarvitsekaan.

Toisaalta sananlasku alleviivaa sitä, että köyhäkin voi sortua katkeruuteen, tulla pessimistiseksi ja vaipua itseään ruokkivaan synkkyyteen. Hän voi joutua varastamaan tai käyttämään oikeudessa Jumalan nimeä väärin, vannoessaan väärän valan. ”Älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan”.

Agur toivoo siis kohtuullista toimeentuloa, ruokaakin sen verran kuin tarvitsee. Hän tavoittelee kohtuullisuutta. Hän rakastaa yksinkertaista elämää. Hän etsii tasapainoa ja keskitietä. Hän arvioi asioita pitkällä tähtäimellä.

Agurin pyyntö kutsuu sinua ja minua käyttämään kieltä taitavasti ja rakentavasti. On puhuttava, mikä on totta ja oikeaa. Mutta totuudenkin voi sanoa monella tavalla, myös rakentavasti. Erityisesti evankeliumin työssä sanojen ja tekojen tulee olla samasta puusta. Siihen ei voi koskaan liittyä mitään salakähmäistä tai valheellista tai vääryyttä, jonka verhoaa hengellisen vallankäytön salaperäiseen huntuun.

Agurin pyyntö kutsuu toisaalta sinua hidastamaan vauhtia ja samalla löytämään jotakin syvempää? Merkitseekö se samalla kiireettömyyttä ja pääsyä elämän rusentavasta oravanpyörästä? Se tarkoittaa ainakin rukousta: Jumala anna minulle kohtuullinen toimeentulo.

Mitä sinä pyydät tänä iltana Jumalalta? Kysymys on herättävä ja tarpeellinen. Se tulisi esittää aika ajoin itselle. Mitä selvemmin kykenet vastaamaan, sen varmemmin kysymys ohjaa elämääsi. Se, joka tietää, mitä toivoo ja odottaa elämältä, usein tavoittaa sen. Silloin turha karsiutuu pois ja on helpompi saavuttaa levollisuus, kun ei tarvitse singahtaa jokaisen liikkuvan perässä.

Sananpalvelija rukoili pääsyä taivaaseen, vaikka halusi nauttia vielä kansaneläkkeen luomista mahdollisuuksista. Pyyntö kertoo, että elämän lahja ei ole vain sivuseikka. Jumala antaa tähän elämään lahjansa, armonsa ja hyvyytensä. Kaikki on Jumalan armoa ja hyvyyttä. Hänen hyvyytensä vastaanottajina saamme kysyä elämässämme, mikä on hyvää ja oikea ja Jumalan tahdon mukaista.

Kristityn vaelluksella on kuitenkin päämäärä. Usko synnyttää kaipuun päästä taivaaseen. ”Mie oon rukhoillu, että kyllä mie taihvaaseen haluan päästä.” Rukoillemme sitä virren sanoin.

Virsi: 623:1,4,7