Pienen puolella

Aamuhartaus pe 31.08.2012
Kati Jansa, hiippakuntasihteeri, Kuopio

Lähimmäinen

Niilo-ukkini soti jatkosodassa Rukajärvellä. Kranaatti räjähti liian lähellä, ja ukkini sai sirpaleen silmäänsä ja menetti tajuntansa. Toiset luulivat hänen kaatuneen, ja koska piti nopeasti perääntyä, he joutuivat jättämään ukin niille sijoilleen.

Vasta etäämpänä joukkueenjohtaja huomasi, että tärkeä karttalaukku oli jäänyt räjähdyspaikalle. Hän käski lähettinsä sitä hakemaan, ja tämä selvisi tulituksen keskeltä perille. Sillä välin ukki oli palannut tajuihinsa ja äännähtänyt, kun kuuli lähetin huutelevan, onko täällä vielä eläviä.

Sirpale oli vienyt näön, mutta ukki pystyi liikkumaan. Niin nämä kaksi sopivat että nyt mennään yhdessä: lähetti piti kädestä ukkiani, ja he juoksivat turvaan matalina tulen läpi.

Pienestä oli kiinni yhden ihmisen elämä – ja meidän kymmenien jälkeläisten siinä samalla.

*

Ensi sunnuntai on lähimmäisen sunnuntai. Näyttämölle nousee köyhä leskivaimo, joka heitti viimeiset lanttinsa uhriarkkuun. Rahauhri käytettiin Jerusalemin temppelin korjaamiseen – sen saman, josta Jeesus sanoi pian tämän jälkeen: tästäkään ei jää enää kiveä kiven päälle.

Miten erilaisista lähtökohdista tuota raamatunkohtaa voidaan lukea! Perinteisesti tuo köyhä leski on nähty ihanteena; että kun annat Herralle kaiken, mitä sinulla on, niin hän pitää sinusta huolen.

Mutta jos asetun leskivaimon asemaan, asetelma tuntuu kohtuuttomalta. Millä yksinäinen nainen nyt eläisi, kun pakollinen uhri temppelille vei leipärahat?

*

Ennen leskivaimon saapumista uhriarkulle Jeesus oli varoittanut kuulijoitaan lainopettajista. He haluavat huomiota ja kunnioitusta, mutta samaan aikaan latelevat rukouksiaan näön vuoksi ja vievät leskiltä talot. He saavat vielä tuomionsa, lupasi Jeesus.

Jeesus haastaa kuulijansa miettimään: jäänkö lainopettajien vierelle puolustamaan epäoikeudenmukaista järjestelmää, vai asetunko heikon puolelle?

Järjestelmän osana voin pysyä nimettömänä ja kasvottomana. Inhimillisyyden toteutuminen ja hädän vakavasti ottaminen taas vie epämukavuusalueelle.

Olenko valmis sanomaan leskelle: ”turvaa vain Jumalaan” ilman, että muuten auttaisin häntä?

Leski on uhri eikä vahvan uskon esimerkki. Melkein toivoisi, että Jeesus olisi ottanut häntä kädestä kiinni ja sanonut, että nyt juostaan täältä yhdessä pois.

*

Päivittäin vastaan tulee monia tilanteita, joissa voin suoriutua minimillä.

Tulee kiusaus sanoa että asia ei minulle kuulu. Tai että on kiire.

Voin katsoa ohi ja unohtaa pian. Erinomaisen helppoa on jättäytyä byrokratian osaseksi, paeta omaa maalaisjärkeä ja vastuuta sen taakse.

Mutta Jumala haluaa oikeudenmukaisuutta! ”Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.” Näin ohjeistaa VT:n profeetta Miika.

Enempää ei vaadita – eikä vähempää.

*

Ukkini pelastaneen lähetin ei olisi tarvinnut tehdä enempää kuin palauttaa karttalaukku. Inhimillisyys sai hänen tekemään enemmän ja tuomaan mukanaan myös ihmisen.

Sellaiset ihmiset ovat niitä, jotka palauttavat uskon ihmisiin.

Tee siis sitä, mikä on oikein – vaikka se riskialtista onkin. Katso ihmistä ja pidä pienen puolta.