Pyhäkoulukertomus

Aamuhartaus pe 28.09.2012
Lahja Pyykönen, viestintäpäällikkö, Kuopio

”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.” Ylihuomenna on Mikkelinpäivä, enkelien ja lasten sunnuntai.
Ensi sunnuntaiksi kirjattu kappale Raamatusta on kestämätöntä luettavaa. Se peittoaa alleen sen kultaraamisen kiiltokuvan, jossa valkosiipinen olento saattaa lapset huojuvan sillan yli.
Vaikka kuinka tekisi mieli istua idyllisen huvilapuutarhan Lintukodossa ja sulkea silmänsä pahoinpitelyltä, raakuudelta, sodalta ja synniltä.
Ei onnistu, sillä maailma on käsittämättömän paha paikka.

Kuulkaamme Raamatun sanaa.
Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät:
”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
”Totisesti, ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.
Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.”

Ei tämä ollut pyhäkoulukertomus. Sen äärellä on pakko varata oma sana äärimmäiselle pahalle: Sielunviholliselle.
Muuten voi sulkea silmänsä ja uskoa, että pahuuden takana ovat olosuhteet, onneton lapsuus, päihdevanhemmat, typerät päättäjät. ja kunhan saamme ulkoiset olosuhteet kuntoon, pahantekijän mielentilatutkimuksiin, kaikki muuttuu hyväksi.
Ei paha ole yön pimeydessä hiippaleva karvainen kulkuri, vaan hän on paholainen, rikkirepijä.
Kaikkein siloisimmalta näyttävissä tiilitaloissa paha nostaa ruman naamansa esiin. Saatana saapuu salonkeihinkin. Hyvinvointi ei pese pahuutta pois.
Raamatun luettelo salpaa hengen.
Juuri ihmisen sisältä, sydämestä lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet.

Syntiinlankeemuksessako paholainen kiemurteli käärmeeksi jalkojemme ympärille, ja sen kanssa on nyt arkeamme elettävä.
Natsirikollisiin perehtynyt juutalaistutkija sanoo, että sopivat olosuhteet, vinksahtaneet moraalinormit tai katkeruus voivat raaputtaa esiin ihmisen mahdollisuudet kauheisiin tekoihin.
Jokaisessa ihmisessä on alakerta. jossa pedot ulvovat. Jotta paha ei saisi ylivaltaa, varjon todellisuus on syytä tunnistaa.
Pahimmat julmuudet syntyvät hyvään naamioituneesta pahasta. Moraalinen erehtymättömyys ja vallan viettelys ripustavat tänään ja huomenna myllynkiveä viattomien kaulalle.
Ihmisen tehtävänä on taistella pahuutta vastaan paholaisen vastapelurin, Jumalan avulla.

Kun ukko kuoli, sain nukkumapaikan mummon huoneesta. Illalla mummo hyrisi iltavirren, rukoilikin joskus. Lujasti uskoimme, että enkelit varjelevat meitä ja mökkiämme kaikesta pahasta.
Kun valo sammutettiin, mummon sängyn päälle jäi loistamaan fosforiristi. Uni otti kainaloonsa ennen kuin ristin valo sammui.
En silloin ymmärtänyt, millaista myllynkiveä mummo kantoi koko elämänsä. Orpo mökin piika piika oli tullut raskaaksi ennen avioliittoa toiselle miehelle. Lapsi, hän oli isäni - syntyi avioliitossa, mutta ennen sallittua aikaa.. Läheisten mykkyyden ja oman häpeän raskas myllynkivi riippui mummon kaulalla koko elämän.
Siksi hänen oli joka ilta lujasti kiinnitettävä katseensa fosforiristiin, joka hetkeksi toi huoneeseen toisenlaisen valon, kuin rajan takaa.
Armon valon, jossa synti sulaa suruksi, jossa iskut annetaan anteeksi. Ja uusi huominen on mahdollinen.

Me rukoilemme

Tunnustan edessäsi, pyhä Jumala,
että olen tehnyt syntiä ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein.
Muista minua laupeudessasi.

Aamen.