Rukousnauha

Aamuhartaus ti 11.09.2012
Marja Kuparinen, toimituspäällikkö, Helsinki

Ruotsalainen piispa Martin Lönnebo on minulle opettaja, jonka puhetta uskon olemuksesta kuuntelen mielelläni, uteliaana ja ahdistumatta.
Lönnebo on se mies, joka kehitti erivärisistä puuhelmistä koostuvat rukousnauhat kuvaamaan uskon monia värejä ja vaiheita. Niitä rukoushelmiä on koottu suomalaisissakin seurakunnissa rukouksen ja mietiskelyn tueksi.
Rukoushelmien nimet ovat kiehtovia: on helmi esimerkiksi kasteelle, yölle, autiomaalle, pyhälle huolettomuudelle, vaikenemiselle, Jumalalle, rakkaudelle, kuolemalle ja hiljaisuudelle.
Helmien nimet antavat hyvän kuvan piispan tavasta puhua hengellisestä elämästä. Hän käyttää yksinkertaisia sanoja, jotka avautuvat syvälle ja laajalle.

Kirjaansa "Elämän kangas" Martin Lönnebo sanoo ”sielun suureksi harjoituskirjaksi”. Siinä hän antaa opastusta vuoden jokaiselle viikolle. Ohjeiden ja harjoitusten tarkoitus on auttaa hengellistä tietään etsivää ihmistä löytämään rauhaa, iloa, hiljaisuutta ja levollisuutta. Piispa toivoo myös, että me kaikki oppisimme elämään tässä ja nyt.
Kun luin "Elämän kangasta" ensimmäisen kerran tunnistin, että tässä on sellaista puhetta, jota haluan kuunnella. Hengellinen kieli on meille kaikille hyvin henkilökohtainen asia. Tottumus vaikuttaa siihen, mitä puheessa ja erityisesti sen takana kuulemme. Joskus toisen käyttämät sanat estävät kokonaan kuulemasta, mitä hän loppujen lopuksi tarkoittaa. Tökkii niin pahasti.

Minuun vetosi heti alkuunsa jo se, että piispa Lönnebo myöntää kirjansa alkulehdillä surunsa siitä, että monet hyvät ihmiset eivät osaa elää uskonnollista elämää.
Hän toivoo hengellisesti kodittomien ja Jumalaa etsivien ihmisten suuntautuvan kohti sisäistä universaalin arvon lähdettä – Jumalaa. Erityisen hyvältä minusta tuntui lähtökohta, jonka mukaan harjoitukset eivät edellytä uskoa tai epäuskoa, vain hyvää tahtoa. Usko ei ole mikään velvoite, mutta kieltämättä siitä saattaa olla etua.
Minuun tehosi myös piispan ajatus siitä, että tulevaisuus tarvitsee avoimen, vapauttavan ja viisaan uskonnon.

"Elämän kangas" -kirja vie ihmisen katsomaan tarkemmin omaa elämäänsä, pysähtymään. Lönnebo sanoo suorastaan riemastuttavasti: ”Tämä on harjoituskirja jumalan hautaamisen ja selän suoristamisen taidossa. Mutta älä laske jumalan haudalle mitään kukkia, sillä tämä haudattu jumala on epäjumala eikä tunne sinun salaista nimeäsi. Tämä jumala on meidän kuvamme, kieroutunut kuvamme, vastakuvamme. Levätköön hän rauhassa haudassaan.”
Sitten Lönnebo lähtee avaamaan matkaa todellisen Jumalan luo. Se matka on samalla matka ihmisen oman sisimmän salaisuuksiin. Se vie myös uudenlaiseen suhteeseen koko maailmaan ja toisiin ihmisiin, mutta muutokset lähtevät sisältäpäin, ja kullakin on oma tiensä.
Juuri tämä vapaus vetosi minuun. En halua, että kukaan määrittelee minua ulkoapäin ja uskaltaa tietää, kuka olen tai mikä on minulle hyväksi. Haluan kutoa itse elämäni kankaan.

Uskonto on suhteemme Kokonaisuuteen, määrittelee Martin Lönnebo. Ja uskonto, suhde kokonaisuuteen, on hänen mielestään ihmisoikeus. Siksi me tarvitsemme avoimen, vapauttavan ja viisaan uskonnon. Sitä tarvitsevat kaikki uskontokunnasta riippumatta.
"Elämän kangas" -kirja henkii joka sivullaan levollisuutta ja lupaa olla keskeneräinen ja matkalla.
Sen lukujen johdantona on aina tämäntapainen alkurauhoittuminen: Hengitä ulos rauhattomuus, hengitä sisään nöyryys. Tai hengitä ulos rauhattomuus ja hengitä sisään ilo, uskollisuus, ystävällisyys, kärsivällisyys, hyvyys tai itsehillintä.
Ne ovat ominaisuuksia, jotka tukevat elämää ja tulevaisuutta. Tulevaisuuden maailman ratkaisevissa valinnoissa tärkeäksi tulee se, mitä olet, ei vain se, mitä teet, kuka olet ja mitä edustat. Tärkeintä on se, mitä olet.

Aloita siitä totuudesta, joka on sisimmässäsi. Itsensä löytäminen on Jumalan löytämistä. Näin sanoessaan Martin Lönnebo kulkee vanhojen kirkkoisien jalanjäljissä.
Minua viehättää suuresti hänen tapansa puhua kauneudesta ja kykynsä tehdä sanoilla kuvia. Jo ajatus elämästä kankaana, jota kukin meistä kutoo kuin räsymattoa, on hauska. Kukin käyttää niitä kuteita, joita hänellä on ja sommittelee kuviot kykynsä mukaan.
Toisaalla piispa puhuu myös ihmisestä kangaspuina. Häntä kudotaan, elämä tapahtuu hänessä. Se syntyy jokaisessa meissä tunti tunnilta, vaikka olisimme perin huonoja kutojia. Miten Lönnebo sanoikaan: uskonto on suhteemme kokonaisuuteen.

Voisimme aloittaa tämän tiistain "Elämän kangas" -kirjan ensimmäisellä harjoituksella. Siinä opetellaan olemaan tekemättä mitään. Ensimmäinen tehtävämme ”kangaspuiden äärellä” on ojentaa tyhjät kädet ja sanoa: ”Jumala, annan sinulle tyhjät käteni. Minulla on ainoastaan kaipaukseni.”
Martin Lönnebo lupaa sen riittävän, sillä sinun kaipauksesi Jumalaa kohti on Jumalan kaipausta sinuun.
Ole siis avoin, tyhjä, puhdas ja hengessä köyhä. Sinä olet osa jostain käsittämättömän suuresta. Olet kutomassa elämän ihmeellistä kangasta avoimin tyhjin käsin. Siinä on vapautta ja luottamusta.

Yksi kauneimpia ja syvimpiä Martin Lönnebon rukouksia on tämä. Voimme sen saattelemina lähteä edessämme avautuvaan päivään:

”Sinä olet rajaton, sinä olet lähellä,
sinä olet valo ja minä olen sinun.”

Hyvän Jumalan läsnäolon siunaus kannatelkoon sinua tänään ja kaikkina elämäsi tulevina päivinä.

Virsi: 600