Aamuhartaus pe 13.07.2012
Olli Kortelainen, kirkkoherra, Varpaisjärvi
"Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie. Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille." (Luuk. 6: 27-31)

Jeesuksen sanat vihollisrakkaudesta ovat nykyisessä maailmantilanteessa mitä ajankohtaisimpia. Meillä täällä Euroopassa on juuri nyt ulkonaisesti rauhallista, mutta esimerkiksi monessa Aasian ja Afrikan kriisipesäkkeessä kylvetään tänäänkin vihan siemeniä, joiden hedelmistä saavat vielä monet tulevat polvet kärsiä. Palestiinalais- tai syyrialaiskristitty, egyptiläinen koptikristitty tai vaikkapa Etelä-Sudanin asukas osaisi varmasti antaa vihollisrakkauden aiheesta paljon ajankohtaisemman ja mielenkiintoisemman tulkinnan kuin suomalainen teologi.

Onko tilanne meille Suomessa asuville liian kevyt, että voimme puhua toisen posken kääntämisestä? Mielestäni ei ole. Vihamiehen rakastaminen voi olla myös hyvin kipeä aihe yksityiselle kristitylle riippumatta siitä, missä päin maailmaa hän asuu. Missäpä asiassa kristillisen ihanteen ja elämän raadollisen todellisuuden välinen ristiriita tulisi niin käsin kosketeltavasti esille kuin tässä aiheessa? Miten voin elää todeksi nuo Jeesuksen sanat, jossa minua käsketään tekemään hyvää sille, joka minua vihaa ja jota minäkin oikeasti vihaan enkä rakasta?

Emme me kaikki mitään marttiahtisaaria rauhan tekijöinä ole, mutta jokaisen elämänpiirissä on asioita, joissa voimme soveltaa Jeesuksen sanoja. Seuraamalla vaikkapa erilaisia nettikeskusteluja – aiheesta kuin aiheesta – huomaa, kuinka paljon sisäistä vihaa ihmisten mielissä on. Usein nämä päivystävien vihakirjoittelijoiden netissä nimettömänä heitetyt herjat satuttavat kohdettaan pahemmin kuin konkreettiset nyrkin iskut. Oman asian sokea ihannointi ja poikkeavan näkemyksen kiroaminen, ihmisten lokerointi oikealla ja väärällä puolella oleviin on netin keskustelupalstojen surullista arkipäivää. Erityisen surullista se on silloin, kun ihmisten leimaaminen kytketään uskontoon tai siihen verrattavaan ideologiaan. Elämä muuttuu mustavalkoiseksi ja se kylvää pelkkää pahaa oloa ympärilleen. ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.” Näiden sanojen äärellä olisi hyvä hetki hiljentyä, maailmankatsomuksesta riippumatta, itse kunkin nettikirjoittelijan ennen kuin ryhtyy sanan säilällään sivaltelemaan.

Vihamiehen rakastaminen ja toisen posken kääntäminen eivät silti saa merkitä alistumista mihin tahansa. Vääränlainen alistuminen ja tunteiden patoaminen johtaa traumoihin ja ihmisen henkiseen sairastumiseen. Toisinaan joudutaan tilanteeseen, jolloin toisen osapuolen kovakorvaisuus estää kaikenlaisen vuoropuhelun. Periksi antaminen ei tietenkään ole tällöin oikea ratkaisu, mutta silloinkin voisi pitää mielessä, että tässäkään tapauksessa pahaan vastaaminen pahalla ei lisää oikeudenmukaisuutta maailmassa.

Jeesuksen puhe, joka on Luukkaan evankeliumissa, on kirjoitettu tilanteessa, jossa kristinusko on vainottu vähemmistöuskonto ja jonka kannattajat ovat olleet yhteiskunnan vähempiosaisia. Rakkaus, josta Jeesus puhuu, ei ole tunnetila vaan asenne, joka oli omana aikanaankin hyvin vallankumouksellinen. Sillä haluttiin lopettaa lyöntien ja vastalyöntien ketju, väkivallan kierre ja koston perinne. Sen sijaan, että täytyttäisiin pyhällä vihalla oman ja Jumalan asian puolesta, aletaankin rukoilla vainoojien puolesta.

Vihan ja kaunan kitkeminen on moninkertaisesti työläämpää kuin niiden kylväminen. Rauhan tekeminen sisältää aina vähän omastaan luopumista, kompromisseihin suostumista ja joskus jopa uhrautumista vihollisensa hyväksi – siis vihamiehen rakastamista. Jokainen meistä voi aloittaa rauhan edistämisen omasta elinympäristöstään. Vaikka maailma ei sillä pelastuisikaan, oma elämänpiiri takuulla raikastuu.

Rukoilkaamme:

Taivaallinen Isämme,
sinulta on kaikki hyvä.
Anna sen vaikuttaa tekoihimme.
Opeta meitä ajattelemaan vähemmän sitä,
miten muut kohtelevat meitä,
ja enemmän sitä,
miten itse toimimme.
Auta ja opeta meitä sovittelemaan.
Muistuta siitä, että kuulumme yhteen
kaikkien ihmisten kanssa,
koska olemme kaikki sinun luomiasi.
Aamen.

Virsi: 509:1-4