Hautausmaalla

Iltahartaus la 14.07.2012
Kaija Jyrkkä, seurakuntapastori, Lahti
Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen.

Kristuksen rauhaa sinulle, Kristuksen rauhaa itsesi ja maailman kanssa.

Vien äidin haudalle kukkia, jotka olen poiminut omasta puutarhastani. Äiti kun ei paljon perustanut kaupan komeille kukille, niinpä itsepoimitut saivat aina parhaimman paikan pöydällä.

Pysähdyn myös ventovieraiden haudoilla.

Jotkut haudat ovat tulleet melkein kuin osaksi maata, sillä sammal peittää niin hautakummun kuin myös melkein koko kiven.

Joitain hautoja koristavat kauniit kukat, joita joku on hellin käsin hoivannut. Hiekkakin on huolella haravoitu ja kivi pesty niin, että kirjaimet ja luvut loistavat kullan kirkkaina.

Jossain on enkeli hautakiveen istutettuna, ehkä se lohduttaa vanhempia lapsensa pääsystä taivaan kotiin, ehkä enkeliksi.

Joskus minusta tuntuu että hautausmailla kohtaan kaiken tärkeän, siis elämään kuuluvan kärsimyksen ja yksinäisyyden tuskan, mutta myös onnen, kärsivällisyyden ja hyvyyden, siis kaiken sen, mitä ihmiset voivat täällä maan päällä toisilleen antaa.

Hautakiven nimi kertookin aina enemmän elämästä kuin kuolemasta ja haudoilla elävät kaikkien ihmisten muistot, myös heidän, joiden oli lopulta kuljettava tiensä yksin. Mutta hautojen äärellä ei enää kysellä, kuka saavutti millaisen aseman tai kuka voitti jonkun kilpailun. Vain sillä on merkitystä, onko elämässä ollut siunausta ja rakkautta, ja lopulta tärkeintä on ollut rakkaus. Onko rakastanut ja onko ollut rakastettu.

Hautausmaiden viesti on oikeastaan aika yksikertainen:

Rakasta, siunaa ja rukoile, vielä kun voit.
Soita hänelle, joka joskus on pahoittanut mielesi, lähesty heitä, jotka ovat töykeitä, hankalia ja torjuvia. Rakasta, siunaa ja rukoile niitä ja niiden puolesta, jotka vähiten sitä sinulta odottavat, ja jotka eniten sitä tarvitsevat.

Vielä kun voit tee tämä niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän.

Rukoilemme.

Rakas Jumala
Anna minulle enemmän kuin suvaitsevaisuutta, anna iloa erilaisuudesta. Itseriittoisuudessani en tarvitse tukea keneltäkään, eikä silloin minusta ole myöskään tukea kenelläkään muulle. Herra, auta minua tyytymään siihen mitä olen, sillä särkyneisyys ja rikkinäisyys ovat mahdollisuuteni keskinäiseen yhteyteen. Auta minua ymmärtämään, että sinä etsit meitä kaikkia. Sinussa me myös löydämme oman paikkamme. Täytä minut rakkaudella kaikkia lapsiasi kohtaan Auta minua ymmärtämään, että todellinen ihmisyyteni on toisen avun tarve, toisen heikkous, toisen hauraus, toisen rakkaus!

Aamen.

Virsi 509:1-4

Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Aamen.

Siunatkoon meitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä henki.

On aika palata haudoilta kotiin. Taisin käydä samalla menneisyysmatkalla moniin ja monenlaisiin muistoihin , ja myös matkalla kohti omaa ihmisenä olemista. Hyvä niin ja kotiin ajaessani sateenkaari tummalla taivaalla lupaa, että taivaassa tavataan.

Virsi: 509:1-4