lauantai 18. joulukuuta 2010

Skynda långsamt - kiiruhda hitaasti - festina lente

Blogger on vielä lauantaissa. Kirjoitan tätä sunnuntana.
Aurinko nousee Sodankylässä klo 12.06 ja laskee kuuden minuutin kuluttua kurkistettuaan hitaasti ja nopeasti kiiruhtavia joulunodottajia. Pysyäkseen aikataulussa nousee vasta jouluaattona hetkeksi. Joko joulutohinat ovat silloin ohitse?

Joulutoivotus minulle asioiden kanssa hoppuilevalle on 
- Odota!
Muuta en voi kuin odottaa, missä tiedot viipyvät. Edelleenlähettämistä vailla olevat kirjeet on 1lk postimerkkiä myöten valmiina, mutta välitettävät tiedot puuttuvat. Aikaa on vähän viimeiseen takarajaan ja asia raukeaa. Kiire on sekoittanut liikenteen. Sitä rauhoittamaan tulee lunta tuutin täydeltä lentokentille. Sillä matkalla en haluaisi yöpyä lentokentän retkivuoteessa.

Suomen Turku julistaa minulle joulurauhan ja noudatan sitä itse. Tähän joulunodotukseen on rauhanruhtinas esittänyt pahoittelunsa naapurimaan puolesta, kun ei uskota sen muuttumiseen. Sitä todistaa viivyttely ottaa Nato-askel. Kauhuntasapaino pitäisi vallita idän ja lännen välillä. Miksi tuota askelta ei otettu hänen hallitusaikana, josta rouva sanoi seuraavan fitness- ja fatfreeajan. Oli niin amerikkalaista, oli suomenkieli unohtunut. Sanoisin sitä viihde- ja vapaa-ajaksi. Sitä meillä on toteutettu sijoittajien rahoilla ja rahapeleillä pikavippeineen.
Toinen otettava askel on myydä itsensä. Sanoja toteutti sen suitsait sukkelaan suurella myötäjäisrahalla värväytymällä rauhanruhtinaan miniäksi. Kapellimestari Salonenkin saa moitteita, kun ei myynyt sieluaan paholaiselle. Menestyy omilla ansioillaan maailmalla ja palaa lomilla omalle mökille kotimaahan.

Minäkin olin miniä lähes 22 vuotta. Sitten kuluin loppuun. Minun tienaamiset eivät enää riittäneet ongelmaiselle  rastina ruudussa avioliitossa elävälle aviomiehelle. Yhtään joulua en muista viettäneeni hänen kanssaan. Hän oli jouluton sielu, ryyppyporukan omaisuutta. 
Vanhempieni kodissa joululla oli siunauksensa 60 vuotta. Omaishoitamiseenkin rahat järjestyivät odottamattomalla tavalla. Siitä on todistus kesältä 1989 viettämästäni harjoitteluajasta 2 kuukautta ilman ansiotuloja. Tili miinuksella - 20 000 mummonmarkkaa, äiti halvaantunut ja isällä todettiin syöpä.
Palasin työhöni vannoen, etten koskaan menisi takaisin vanhempieni omaishoitajaksi. Toivoin heidän hoidontarpeelleen laitospaikkaa ja pikaista loppua. Sen lääkärit toteuttivatkin, kun pyörsin vannomiseni takaisin ja lupasin isälle: "Minä tulen."

Sijoittajat puuttuivat peliin nurkanvaltaajina ja sain osuuteni yhteisistä neliöistä ja maksoin velkani. Nämä omaishoitovuodet bisnesenkelinä ovat osoitus. En myynyt itseäni rahasta, vaan olin tullut palvelemaan en palveltavaksi. Omaishoitoasia on niin kauan järjestyksessä, kun se pysyy kirjoitettuna tekstinä Lähellä-lehdessä ja lakipykälissä. Tarvitsin kysyä käytännön neuvoa. Sain lakikirjan irtolehtiä, joilla ei voinut vaikuttaa ongelmatilanteisiin. Otin lakimiehen avuksi, maksoin asumiseen ja omaishoitoon hoidettavan kotona liittyvistä rajoituksista 15 000 mummonmarkkaa.

Palasin työhöni 6-kymmppisenä. Työvoimatoimisto pisti kalikoita rattaisiin  ilmoittamalla. Lahdessa on yli 60 hierojaa työttömänä. Sinun ei kannata aloittaa enää työntekemistä. 
- Höh, sanoi Veikon kotipossu kahden viikon puheopetuksen jälkeen metodina ruopotella kyljestä. 
Siitähän possut pitävät ja voisivat kuolla mielihyvästä. Siitä pitävät poliitikotkin, kun rahalla heille äänet ostetaan. Vastapalveluksena heltiää pers'aukisille rahoittajille kaavoituspäätöksiä ja muita etuuksia. Kytkykauppa on valmis. Tarvitaan poliisit tutkimaan rahanpesun laillisuutta. Lähdetään ulkomaille vaalitarkkailijoiksi, kun omassa maassa käärme nielee häntäänsä.

Kaupunki myi minun työtä 10% alennuksella eläkeläisille, joita oli yli 17 500. Etuoikeutettuna itseään pitäviä en päästänyt ensimmäiseksi jonossa, vaikka kuinka sanoi olevansa kansanedustajan äiti. Pysyivät odottamassa vuoroaan ajatellen.
-No, sehän on sosiaalinen hieroja. 
- ?????????
- Hieroja on kuin katuhuora, pitää hieroa periaatteella "kuka kysyy, kuka maksaa".
- ?????????
Sanoi hierojien edunvalvojaksi värväytynyt äidin kansanedustajapoika.

Tässä minun joulumuistoja koko 69 vuoden ajalta sieltä sotajoulusta tähän päivään. Ollaan rikkaampia kuin koskaan. Ollaan kiireisimpiä kuin koskaan. Ollaan järjenköyhempiä kuin koskaan, Eihän sitä sen enempää voi ammentaa kapustalla, jos on vain lusikalla saanut sotaakäyvässä maassa. Se oli joululahja saada alumiininen oma lusikka. Piti tarkasti vartioida, että sai syödä omalla lusikalla, jonka pukki oli tuonut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti