tiistai 7. joulukuuta 2010

7.12.2010 se tulee vastaan

Aamun ajatus
Kun unohdamme kiireen, alamme muistaa asioita,
joita kiireessämme olemme unohtaneet.
-Paula Sainio

- Lähtsitkö kanssani järvelle?
- Lähden aina, kun niin kauniisti pyydät.
Lähtemiset ovat harvenneet ja niin mukaan pyytämisetkin. Ollaan kehittelemässä kulunvalvontaa anturi asiakkaassa ja seuranta kaukana ruudun ääressä.
Nämä lähtemiset ovat mielessä, kun kiire on loppunut. Tiettömän Taipaleen takana tiedämme, mistä lähdimme. Nyt kunta on myynyt rantansa sijoittajille alkuperäisten asukkaiden kustannuksella. Heille on annettu voima ja valta käyttää oman käden oikeutta ottaa itselleen meille kuuluvia omistajan oikeuksia.

Kun lapsuuden uimarantaan suunniteltiin viihde- ja vapaa-ajan toimintaa mökkiläisiä varten, keksi kunta rannalle asiallisempaakin käyttöä. UPM oli korjannut puut sähkölinjalta metsänhoitoyhdistyksen toimiessa välittäjänä. Otti päältä oman osuutensa ja palautti loput miinusmerkkisenä maksettavaksi kaupan toteuttajana. Kunta näki metsäjätin tulevasta kohtalosta, että metsäkoneen raadot tarvitsevat loppusijoituspaikkaa. Siihen olisi uimaranta omiaan. Pelastuslaitoksen opettaja uhosi järjestävänsä pelastusnäytöksiä rannassamme. Annoin palautteen, etteivät tulisi meidän rantaan hukuttautumaan.

Juojärvi oli opettanut meitä selviämään hukkumatta ranta-asukkaina yli sata vuotta. Ukki oli taitava opettaja. Hän käytti aaltoja hyväksi kuin surfari kauniina kesäpäivinä. Pieni tyttö katsoi silmät pyöreänä pelosta ja kuiskasi ihaillen: Ukki perkele! Isäni ei koskaan hurjastellut toisten henkien kustannuksella. Olihan hänen pelkokiintiönsä täynnä sieltä sotaretkiltä lähtien. Olihan silloin ollut ylitettävänä rajajoki ja edessä vihamielisen naapurin omaa aluetta melkein maapallon toiselle puolelle asti.

Minun tehtäväni on pelastaa kirja, joka kertoo meidän perheen vaiheet perimätiedon valossa. Itsenäisyyspäivä antoi siihen aiheen kuvahakuna VÅRT LAND. Kaikki on tallessa lauluissa, virsissä ja henkilöhistorioissa. Sijoittajat ahneudessaan eivät kuulu minun aikaani. He edustavat omanedunaikaa ja siihen minulla ei ole mitään osuutta. Katsoin tänään uusintana juhlajumalanpalveluksen ja tulin vakuuttuneeksi, ettei itsenäisyys tarkoita valloittamista eikä orjuuttamista. Vihtaniemellä tehtiin oma osuutemme, mutta sijoittajien palvelijoiksi ei meitä ole tarkoitettu. Onhan heillä omat pelastettavansa Kreikassa, Irlannissa aluksi ja lukematon määrä ylivelkaantuneita pankkeja joka puolella. Heidätkin pelastetaan, että meidän hyvin kävisi.

Tilasin antikvariaatista kirjan "Isäni oli nuori sotilas" kenraalin ja isäni eletystä ajasta, jolloin itsenäisyyttämme vahvistettiin. Taloyhtiössä puhdistettiin imuroimalla ilmastointihormit. Ainoa lehti huushollissani oli Iltasanomat. Sen kannessa oli kuva kenraalista ja kamarineidosta itsenäisyyspäivän linnan juhlissa. Imuroijat olivat ottaneet sen suojapaperiksi nokea vastaan. Onneksi lehti oli ehyt eivätkä juhlijat olleet nokeentuneet nuohouksesta. 

Elämään ei ole käsikirjoitusta. Tarinani kirjoitan ihan itse. Ääneenlausutuista kielloista huolimatta uskallan sen tehdä. Poistan useita linssiluteita näkökentästäni kuin kansalainen Varlamin hautajaissattueeseen osallistuja pyysi poistamaan Stalinin kuvan kadun varresta. "Viettihän Varlam hänen tähtensä 25 vuotta vankileirillä."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti